Tuntui, että oli ikuisuus meidän edellisistä harkoista. No, ainakin pari viikkoa. Mullehan se kärsivällisenä ihmisenä on ikuisuus. Olen ollut flunssassa ja lisäksi kaikkea muuta härdelliä; kuten myyty talo, taisteltu Olavin hoitopaikasta (taistelu, joka on vielä kesken) jne. Lisäksi Loffo oli pari päivää aika kovalla ripulilla. Talttui sitten Canicurilla. Niin ja sitten vielä olen yt:na VASsin pm -kisoissa ensi lauantaina. Yötä myöten väkäsin työntekijälistoja. Huah. On se kivaa, kun on niin energinen ihminen. Not.
No, mutta asiaan. Eilen oltiin Tanjan kanssa kentällä. Mukana Neela ja Loffo. Lindalla oli alkanut juoksu. Ei jaksettu kovin paljon esteitä kantaa, 4 aitaa, kepit, keinu ja putki. Halusin treenata päällejuoksua. Aika kovaa piti käskyttää, että Loffo kääntyi, kun oli niin täysiä menossa putkeen. Kiinnitettiin tällä kertaa enemmän huomiota etenemiseen ja yritettiin välttää pyörimis/haukkumistilanteita. Oli kyllä kivat harkat siinä mielessä, kun tuntui, että ei vaan jotain roiskinut, vaan oikeesti mietittiin ja juteltiin eri kohdista. Palkkaa aina eteen laitettaessa onnistui hyvin eteneminen.
Keppejä otin uusilla muoviohjureilla. Vähän ehkä vierasti niitä, mutta kyllähän se pujottelee. Pitäisi vaan saada enemmän toistoja verkoilla, ei kyllä ihan kestä "mitä vaan" kepeillä, kun on pelkät ohjurit.
Otin myös 55 cm hyppyä muutaman kerran. Vuoden maaginen ikä alkaa lähestymään, niin voi sitä varmaan jo kokeilla joitain kertoja. Ihan kivasti hyppää, kun vaan muistaa katsoa, että siinä on rima. Aina ei muistanut. Raukka, juoksi päin kerran. Hih, minä sadistina ajattelin, että opitpahan ainakin katsomaan etees. Hähää.
Puomi on ollut pieni ongelma tai siis sen alastulo. Hiipii. Nyt sitten tehtiin niin, että Tanja juoksi Loffo remmissä puomia ja minä tulin takana. Käskytin kontaktille. Kuulemma yritti hidastaa, mutta onneks Tandella on poweria hanskoissa, niin sai kiskottua sen alas asti. Tähän varmaan tarvii toistoja aika rutkasti, että alkaa toimimaan. Eiköhän se siitä.
Summa summarum: jäi hyvä mieli. Koira on ihana. Itseeni olen semityytyväinen, plussaa siitä, että pystyn analysoimaan ja mielestäni sain kädet pidettyä aika rauhassa, miinusta ehkä äänenkäytöstä. Mä en oo ihan vakuuttunut tarviiko se noin "vahvaa" käskytystä; onko se turhaa, syökö se uskottavuutta tosi tilanteissa? Mun käskytys vaan tulee jostain selkärangasta. Täytyy miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti