Päästiin asiaan

Eilen sain mieluisan viestin "haluaisko Loffo lähteä treenaamaan Marilynin kanssa agilitya?" AI ETTÄ HALUISKO :D No haluttiin ja kotijoukoillekin se kävi, joten illalla suuntamisemme kohti agilityhallia. Reppu oli pakattuna nameilla, krookulla, tennissukalla, naksulla ja vesipullolla. Eiköhän näillä päästä alkuun.

Hallille päästyämme Loffoa hieman jännitti, kun isot koirat haukkui. Tämä reaktio oli onneksi ihan ohimenevä ja pian pikkumies jo reippaasti tutustui mm. lk collie Ykään ja pieneen shelttiin, jota me ei vielä tunneta. Ja totta kai ovesta asteli myös ah-niin-ihana Marilyn, joka oli pukeutunut jumpperiin. Sori, en voinut vastustaa kiusausta ;) Tosin jumpperin päällä tällä sirolla amstaffineidolla oli tietty nahkatakki ja punainen blingbling -kaulapanta. Aika makee tytsy <3 Marilyn on noin 3 viikkoa Loffista vanhempi, joten yhteinen sävel löytyi aika nopeaan. Pennut kirmasivat pitkin treenikenttää innoissaan, tosin Marilyn ajoittain jyräsi meidän siroa bc-herraa, niin että taisi kirsun sieraimetkin olla hiekassa.

Sitten päästiin asiaan!! PUTKI kutsui. Loffo on kerran 8 -viikkosena mennyt putken, joten en olettanut sen sitä muistavan. Heitin Krookun putkeen ja sinne meni jätkä perässä. Otettiin pari toistoa molemmilta puolilta putki suorana ja suht pitkänä. No problem. Olen tehnyt kotona mattotelineellä jäätyneenä olevan maton kanssa "putkea". Siis se on jäätynyt mattotelineeseen ja roikkuu maahan asti, joten otetaan kaikki hyöty irti tästä laiskuuden huipentumasta ja käytetään sitä putkena :D

Aidan siivekkeen kierrot eri kulmista vuorossa seuraavana. Loffon ollessa vasemmalla puolella homma meni hienosti, mutta oikealta puolelta ryykäsi vasemmalle. On siis sivulle tulo -treenit tehnyt tehtävänsä. Täytyy alkaa vahvistamaan oikeaa puolta myös. Kiitos LHD (Jenni) neuvoista taas kerran :) Laitoin lelun aina siivekkeen taakse ja lähetin koiran hakemaan sitä. Toistoja muutama molemmalle puolelle.

Sitten jätkä vietiin seisomaan puomin kontaktille. Takapää heilui mihkä sattuu ja pienessä päässä pyöri "en tajua mitä sä haluut mun tekevän". Näytin sitten kädestä pitäen, että "tässä näin seistään ja kosketaan nenällä maahan, ihan niin kuin olet osannut jo kuukauden tehdä". Lamppu syttyi ja homma toimi. On nämä bc:t kyllä aika helppoja tai sit meillä on joku valiohuippuyksilö <3

Yksi pieni harjoitus lopuksi vielä, jossa mentiin putkesta ja juostiin siivekkeiden läpi hakemaan maalissa odottavaa sukkaa. Sukka veti enemmän kuin putki ja kerran poitsu karkasi hakemaan sukkaa, mutta annettakoon tämä anteeksi ;). Muutama toisto näitäkin.

Loffon kanssa taitaa olla se ongelma, että sen kanssa voisi treenata loputtomiin. Mitään väsymisen merkkejä ei ollut ja kotona jätkä jatkoi vielä luun syömistä, vaikka luulin sen olevan ihan dööd. Ennen treenejä oltiin kuitenkin oltu lasten kanssa pulkkamäessäkin noin tunnin...mikäköhän triathlonisti tästä tulee?!

Tarkoitus on jatkaa Helkan ja Marilynin kanssa treenejä epäsäännöllisen säännöllisesti. Pitää miettiä minkälaisia ohjauskuvioita voisi alkaa harjoittelemaan. Esteitä, kun ei vielä kovin montaa voi opettaa.

Joululahja

Loffo sai joululahjaksi Dog Domino -pelin. Pelin tarkoituksena on, että koira löytää namit läpysköjen ja tappien alta siirtämällä niitä eri asentoihin. Tässä pieni kuvakavalkadi ensitutustumisesta peliin:

"siis täällä on jotain, selvästi haisee jollekin tutulle - juustolle!!!"


"jospa mä käytän näitä ihania naskalihampaitani tähän(kin), niin eiköhän ne juustot sieltä antaudu"


"ei hitto, mitä tälle pitää tehdä?! Mä haluun ne juustot - oon kasvava nuari miäs"


"vetäydynpä tuumaamaan. Tässä on joku jippo. Miks hitossa (anteeksi kielenkäyttöni) ne ei voi antaa mulle ruakaa V-Ä-H-Ä-N helpommalla"


Tarinalla on onnellinen loppu, kuten kaikilla joulutarinoilla pitää olla. Loffo oppi tuumailutauon jälkeen työntämään nenällään palikat sivuun ja sai kovasti tarvitsemansa juuston palat. Tänä aamuna homma sujuikin jo kuin vanhalta tekijältä...

Pikkukoiran ura urkeni

Tänään Loffo pääsi töihin. Siis ihmisten töihin. Tai no, miten sen nyt ottaa - ainakin siis työpaikalle. Tällä hetkellä jätkä makaa selällä häkissään. Ei mulla kauhean usein ihan noin rentoa ole :)



Loffo tapasi noin 10 insinööriä, kaikkia pussattiin, muutaman edessä maattiin selällä, mutta ketään ei purtu. Kahvitauolla maman istuessa sohvalla kera insinöörien nuori mies päätti, että nyt riittää tätä lajia. Alkoi mieletön riekkuminen. Jätkä kävi hyppäämässä maman päälle, puri mua, sitten kävi "olen niin ihana" -ilmeellä varustettuna rapsutettavana insinöörien luona, kunnes palasi "olen aivan riiviö" -ilmeellä varustettuna äipän luo riekkumaan. Sain ehkä lievän klommon uskottavuuteeni työkavereiden silmissä, kun koiranpentu räykytti mulle päin naamaa. En ihan kehdannut ruveta murisemaan, vaikka aika lähellä oli :D

Loffo on tällä viikolla päässyt tapaamaan 4 -viikkoisia lajitovereitaan. Noin 2 minuuttia oli sievästi ja ihmetteli mitä nämä ovat. Sen jälkeen olisi tullut hepuli, mutta ukko poistettiin tallomasta marsuja.

Autot kiinnostavat edelleen. Pojat on poikia, mutta paimenkoiran ei tosiaan tarvitsisi olla ihan noin kiinnostunut niistä. Olen LHD:n avustuksella tekemässä suunnitelmaa tämän tavan kitkemisestä pois.

Mitäs muuta tässä on sitten viime kerran tapahtunut? Loffo osaa nyt mennä maahan ja istua ja odottaa. Tuo -käskyä vahvistettiin eilen ja kantoi jo mulle syliin leluja. Ai niin ja rokotuksella käytiin. Sekin meni hienosti. Kuinkas muuten. Meidän pikku täydellinen <3

Sivistäminen jatkuu

Loffon sivistysprojekti jatkuu. Eilen pikkumies pääsi kirjastoon. Siellä se istuskeli ja makoili lasten kirjaosastolla kuin sivistynyt nuori mies ikään. Nehän aina makoilee kirjaston lattioilla?!

Mentiin kävellen. Vähän mietin, että mahtaako matka olla liian pitkä, mutta ei tuntunut missään. Kellään. Lapsetkin kävelivät reippaasti ja tappelivat kuka saa taluttaa Loffoa. Minä sydän syrjällään aina auton lähestyessä syöksyin remmiin kiinni. Loffo NIIIIN vaanii autoja. Oon yrittänyt hyvällä ja pahalla. Silloin menee ok, kun saan sen huomion itseeni ennen autoa, mutta jos herra on sen jo bongannut, niin aika hankalaa. Paimenkoiran ihanuuksia...

Kirjastossa sai ihmisiltä ansaittua huomiota. Oikein hienosti käyttäytyi taas. Ulkona sitten tavattiin 13 -viikkoinen tanskalaisruotsalainen pihakoira. Loffo oli "hieman" tunkeileva ja pikkukoiraa vähän alkuun jännitti. Sitten leikittiin. Kiva oli huomata kuinka reipas Loffo oli vieraan koiran kohtaamisessa. On muutenkin saanut kovasti itseluottamusta koirakohtaamistilanteissa.

Eilen harjoiteltiin hieman edessä istumista luoksetulon yhteydessä. Vähän kauaksi jää, pitää keksiä joku jippo, jotta saan sen kunnolla eteen. Samaten sivulle tulosta oon lähtenyt kävelemään muutamia askeleita ja ai että, kun kivasti tapittaa ja tulee mukana <3

Sopivat arkirutiinit näyttävät löytyneen, jätkällä ei ole juurikaan asiaa olohuoneen puolelle. Keksii siellä aina jotakin vähemmän sallittua ja en pysty valvomaan sen tekemisiä, jos saa hyöriä koko talossa.

On muuten etevä poika viihdyttämään itseään. Eilen päivän aikana oli tyhjentänyt vesikuppinsa --> käynyt uimassa siis, syönyt kaikki namit, joita olin jemmannut ympäri häkkiä erinäisiin piiloihin, syönyt luun jne. Samaten leikkii paljon itsekseen eikä ole koko ajan vaatimassa ihmisiltään huomiota.

Kaupunkiturneita

Loffo on päässyt sivistyksen pariin. Ollaan käyty pariin otteeseen Vaasan keskustassa pällistelemässä ihmisiä, autoja, kärryjä, hissejä, liukuovia, pyöriä, ja vaikka mitä kaikkea.

Täytyy sanoa, että jätkä on cool. Siis COOOOOOL. Oikein MC Cool. Silleen tosistara. Välillä vähän meinaa toi cool -olotila lipsahtaa rakastamisen puolelle, mutta kun mamman käsi käy taskussa, niin ollaan taas cool. Ja tapitetaan. Ei oo väliä mitä pyörii ympärillä, kun mamilla on namia. Ei siitä mamista ny muuten kovin hirveesti välitetä, muut ihmiset on aika paljon kivempia. Mutta mamilla on namit. Mami on paras.

Siinäpä tiivistettynä kaupunkikävelyjen kulku.

Ei siis mitään erityistä härdelliä tullut, vaikka käytiin Rewell Centerissäkin ja ajeltiin Toriparkin hisseillä. Yks koulukaveri tuli samaan hissiin, kun mä siinä lässytin jätkälle nami kädessä. Menin sitten vielä tunnustamaan, että ei me mihkään olla menossa, kun ajellaan vaan edestakas. Miksi musta tuntui, että katse oli hieman pitkä?!

Huomasin käyttäväni uutta käskyä, jotta saan Loffon välittömän huomion. "loffo tää" -kaikui kovin usein. Sillä poitsun pää kääntyy välittömästi namin toiveessa.

Otin Loffon kanssa Rewellin takana olevilla rappusilla kontaktitreeniä. Aika hyvin jaksoi sielläkin keskittyä, vaikka meni linja-autoja ohi...

Koirakavereitakin on treffattu. Eilen oli vuorossa puudelineidit Linda ja Brenda ja tänään shelttivauva Qki. Qkin kanssa ovat kyllä kivasti samalla aaltopituudella, nyt Loffo oli parin viikon aikana ottanut Qkin kiinni koossa, joten enää hirveän kauan ei pystytä painitreenejä jatkamaan. Toistaiseksi Loffo tyytyy makoilemaan selällään Qkin hyppiessä ja pyöriessä ympärillä.

Kovin paljon muuta ei olla nyt ehditty treenailemaan, ollut vähän huono happi meikäläisellä. Eiköhän tämä tästä taas kevättä kohden piristy :D

Hepuleita ja etikkaa

Eilen oli erittäin mielenkiintoinen ilta. Herra Loffo oli hieman vallaton. Juttu alkoi, kun tulimme töistä ja mulla oli pinna suht kireellä monesta syystä johtuen. Mentiin koiran kanssa ulos ja jostain sitten hermostuin ja korotin ääntäni. Loffo reagoi kovasti ja lähti vetämään takapää maassa rinkiä autotallin ympäri. Heinille tuli paniikki, että mitä sille nyt tapahtui...no, en tiedä.

Illalla meille tuli kaverini lapsien kanssa kylään. Loffo käyttäytyi ihan hienosti, niin kuin pennun voi olettaa käyttäytyvän. Vieraiden lähdettyä Loffo innostui hyppimään sohvalle, kun Sami ja Olavi istuivat siellä. Sami kielsi "EI" ja laittoi koiran maahan. Ekalla kerralla veti selälle. Sitten hyppäsi uudestaan, taas kielto. Tällä kertaa jätkä lähti vetämään hirveetä rundia pitkin olohuonetta, sohvatuolien takaa, lastenhuoneeseen pomppasi esteen yli ja takas ja juoksi ja juoksi...sitten uudestaan kohti sohvaa - pumps. Taas kielto, ja sama rundi uudestaan. Katsottiin ja naurettiin tälle noin pari kertaa, sitten tumppasin jätkän apukeittiöön rauhoittumaan. Siellä juoksikin suoraan omaan nukkumanurkkaansa ja suurin piirtein sammui siihen.

Laitoin heti tekstaria meidän Loffo Help Deskiin (myöh. LHD), joka lyhyellä vasteajalla vastasikin, että pentujen touhut ei väsyneenä ole välttämättä kauhean järkeviä...juu ei oo :D

Eilen muitakin ei-niin-mukavia piirteitä tuli esille, kun poitsu hyökki mun käteen aina kiellon jälkeen entistä hullumpana. Mikäköhän tuossa kielto -sanassa nyt noin kuumentaa?! Lähdin sitten tilanteista pois, kun en muutakaan keksinyt.

Miten bc:tä pitää kieltää vai testaako tämä tapaus jo rajojaan vai mitä se oikein touhuaa?!

Lisäksi eilen jouduin lisäämään etikkaa keinutuoliin. Keinutuoli on semmoinen lasten malli, anopin lapsuudesta ja Loffo on keksinyt järsiä niitä jalaksia (?). Oli sitten onnistunut jo järsimään ihan kunnolla. Hieroin etikkaa niihin ja seuraavan kerran, kun Loffo meni keinutuolin lähelle, niin....dadaaa....Loffo alkoi järsimään keinutuolta. Että näin.

Tänään vuorossa kaupunkikävelyä, ihan oikein torilla. Heinillä on jumppa Lyskalla ja mamma kurvaa siksi aikaa ikkkunaostoksille pikkupentusensa kanssa. Juustoa taskut täynnä.

Ollaan harjoiteltu nyt lisäämään hieman kestoa istumiseen ja seisomiseen. Sekä sylkkäreitä olen harjoitellut jäbän kanssa. Ihan hyvin kääntyy namin perässä. Lisäksi kontaktilta vapauttamisessa olen yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, että en vapauta sitä millään vartalon / käden eleellä, vaan puhtaasti "tule" -käskyllä. Nämä vinkit tarjosi myös LHD (Jenni) :)

Paluu arkeen

Tämä viikko on vierähtänyt uusia arkirutineeita opetellessa. Ihan kivasti on mennyt. Yritän herätä aamulla sen verran aikaisin, että ehdin Loffon kanssa ulos ennen kuin lapset heräävät. Tämä onnistunut vaihtelevalla menestyksellä. Loffo on nukkunut boksissaan hienosti yöt, kerran olen käyttänyt yöllä ulkona. En varta vasten herää sitä varten, vaan kun lapset herättävät, niin käyn samalla koiran kanssa. Tai siis avaan oven ja kuikuilen pää oven raossa, että poitsu tekee tarpeensa. Viime yönä oli aika kylmä...hrrrr.

Iltaisin ollut vaihtelevasti actionia. Maanantaina ajattelin, että kääk tätäkö tämä tulee olemaan, kun pentu sai hirveitä hepuleita mennnen, tullen ja palatessa. Aivan riiviö. Nyt kyllä meno hieman rauhoittunut. Kati kävi katsomassa Loffoa tiistaina ja esittelin ylpeänä meidän nenäkontaktiharjoituksia. Kati huomasi, että teen virheen, kun annan namin kädestä enkä laita sitä maahan. Koira oppii, että saa namin aina minuun katsoessani. Merkkaan kyllä nenäkosketuksen naksulla, joten oletin, että se riittää. "Painostuksen" alla päädyin, sitten antamaan namin maasta niin kuin oikeaoppisesti kuuluu.

Nenäkosketuksia ollaan harjoiteltu joka päivä jakkaran päällä ja sitten myös ulkona jalkakäytävän reunoilla. Ei siis autotielle päin, vaan esim koulun pihalla. Ihan kivasti nokkii sielläkin. Taidan vaan välillä unohtaa, että koira on vasta vajaa 10 vkoa, kun otan ehkä turhan monta toistoa ja muutamia kertoja on lähtenyt omia aikojaan pois. Pari toistoa todnäk riittää ja sitten vapautus "tule" käskyllä ja palkka edestä.

Seisomaan nousemista istumasta ollaan myös harkattu lisää ja nyt ei tarvitse enää koskea masuun, vaan riittää, että käsi käy lähellä. Tästä yritän eroon. Sivulle tuloa myös hiottu. Olen ehkä, huom. ehkä, tajunnut tekniikan.

Ihmiset ovat Loffon mielestä niin kivoja, että huhhuh. Kaikkia pitäisi päästä halimaan ja pusimaan. Kuljen nykyään sukka mukana joka paikassa ja sillä palkkaan Loffon aina, kun se katsoo mua tai tulee mua kohti irti ollessaan. Tuntuu, että se on nyt hoksannut mitä tarkoittaa "tule" käsky. Silloin juostaan maman luo täysiä ja revitään sukkaa. Kun haluan, että se päästää irti, sanon "kiitos" ja kaivan sukan sen naskalihampaista. Jätkä lopettaa siltä seisomalta ja alkaa touhuamaan jotain muuta.

Poitsu on muuten nostanut jalkaakin jo melkein joka päivä. Ei voi olla vielä niin iso jätkä :D mutta omasta mielestä on. Nih.

Naapurin Taika snautseri treffattiin yksi ilta. Sen eteen piti ensiksi varmuuden vuoksi kellistyä, mutta sitten nopeasti pyydettiin jo leikkiin. Ihanan luottavainen pentu.

Olen miettinyt myös, että pitäisikö minun vahvistaa Ei -käskyä jotenkin; räminäpurkilla tai vesisuihkulla. Loffo roikkuu jonkun verran pultuissa, puree mua ihan hirveän lujaa (ei muita), yrittää hyppiä sohvalle, hyppää lasten huoneen esteen yli. Siinäpä ne "akuuteimmat". Olen aina tarjonnut ja Heinikin on jo hienosti oppinut tarjoamaan jotain vaihtoehtoista tekemistä, kun Loffo tekee jotain kiellettyä, mutta tajuaako koira siitä, että se oli tekemässä jotain väärää? Ja sitten tuo lasten huoneeseen meneminen - miten sen saisi kätevimmin opetettua, että sinne ei pompita?

Ihanasti kyllä arki menee pikkumiehen kanssa. On sopeutunut ja sulautunut meidän perheeseen mahtavasti. Välillä pissaralli menee överiksi, mutta eiköhän se siitä rauhoitu :D Tulee mieleen tuolla joskus aikaisemmin visioimani tilanne siitä, että pentu juoksee pissaisilla tassuilla ympäriinsä ja lapset pomppii sohvalla...meidän arkea.