Rammstein - Manson -pariskunta

Saanko esitellä? Marjo Keturi = Marilyn Manson ja bc Loffo = Rammsteinin koko bändi. Tähän lopputulemaan tulin tämän päivän kisarupeaman perusteella. Kyllä oli taas tuskaa, mutta iloisiin tunnelmiin päättyi päivä. Aloitetaan kertaamaan viikonloppu lopusta alkuun. Tänään siis kisattiin Vaasassa, omalla treenikentällä. Loffo oli ollut viikonlopun hoidossa ja kävin sen hakemassa aamulla. Jäbä oli aika väsynyt kotona, mutta kentällä ei kyllä näkynyt väsystä mitään jälkiä. Oma fiilis oli maassa, kuten Kokkolassakin. Ei huvittanut. Sovittiin tsykologin kanssa treffit kisapaikalle ja käytiin vähän läpi asioita mitkä vaikuttaa kisafiilikseen. Mä tiedän, että meillä on paljon opittavaa ja eniten mua tökki, että en halunnut mennä kisapaikalle esittelemään meidän vajavaisia taitoja. Aionkin nyt pitää taukoa (ehkä) elokuuhun asti kisaamisesta ja treenaan systemaattisesti kuntoon asiat, jotka mieltä painaa. Lähdöt kaikilla radoilla oli hienot. Se on nyt siinä. Mun koira osaa istua lähdössä. Piste. Toin sen ilman remmiä radalle, vähän se lähtee haahuilemaan, mutta kun on Manson -biisit päässään niin ei se kauas mene. Lähdön jälkeisiä tilanteita en osaa ohjata, se tuli todettua. Joka radalla virheet tulivat alkupäässä. Ekalla ja tokalla radalla taplattiin kepeillä. Tätä täytyy nyt treenata, että nostan sille kierroksia treeneissä ja laitan sen pujottelemaan kaarilla avustettuna. Pitää jaksaa keskittyä vaikka on kiire. Tokalla en oikein edes muista mitä tapahtui. Ainakin fiilikset radan jälkeen oli ihan hanurista. Puomin kontakti valui, palautin ja lähdin rantaan heittelemään keppejä. Aika kovaa ja kauas. Loffo tykkäs. Kolmannelle coachi vetäs hienon nollan just vähän ennen meitä ja sit vielä huikkas mulle "tee perässä". Täähän provosointi sopi mulle, ku nenä päähän. Nauratti ja ajattelin, että totta vie teen. Itseluottamus oli taas tapissaan, mistäköhän sitäkin aina riittää? Ja kuinka sitä aina nousee noista onkaloista mihin välillä putoaa? Kämmäsin heti kolmannella esteellä, mutta loppu olikin tosi hieno. Mun mielestä. Sehän riittää. Tein makeen päällejuoksun ja sain putkiin lähetyksen tosi kaukaa onnistumaan. Nämä oli mulle hirmu isoja juttuja ja olin aivan fiiliksissä radan jälkeen. Aan kontakti hieman luisui ja mietin nanosekunnin, että palautanko, mutta en sitten tehnyt niin. Tää oli siitä hauska rata, että me kiroiltiin molemmat toisillemme täysiä. Loffo haukkui ja mä käskytin sitä Mansonin biisit päässä soiden. Me oltiin oikeesti tiimi, vaikkakin vähän vihainen tiimi :D Nyt laitettiin joka radalla maalialueen jälkeen lelu odottamaan tai sit coach heitti sen sinne maalialueen jälkeen. Tällä haetaan, että Loffo pikkuhiljaa alkaisi tajuamaan, että multa ei tule palkkaa, se tulee aina jostain muualta. Eilen Loffo kisasi Jennin kanssa. Jenni palautteli Lofille vähän elämän tosiasioita mieleen; kuten sen, että remmissä ei kiskota ja lähdössä tosiaan istutaan. Kullanarvoista työtä ja niin iso apu mulle. Ihanaa. Nyt siis jäädään treenitauolle. Ohjelmassa ainakin seuraavia: irtoamiset, sivuirtoamiset kontakteilta, rengastekniikkaa paremmaksi, keppivarmuutta paremmaksi ja erilaisia kulmia, eri lähtötilanteiden ohjaukset. Eiköhän siinä riitä hommaa taas hetkeksi :)

Radat VASsin kisoista tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=DpLfuPzrdFo

Itsenäistymisharjoituksia

Eilen katkottiin napanuoraa urakalla. Tosin Loffolla ei tuntunut olevan ihan hirveesti vaikeuksia; lähinnä ne vaikeudet oli mulla, että osasin pysyä poissa häsäämästä sen töitä.

Sain onnekseni vaihdettua vetovuoron - kiitos AP :) Muuten olisi jäänyt tämän viikon harkat väliin, kun on vähän paljon kaikenlaista aktiviteettia monella rintamalla menossa. Lapsetkin ovat keksineet ruveta harrastamaan!

Mutta treeniin: mietin etukäteen palkkauskohdat ja näin pitää tehdä myös jatkossa. Eilen tajusin coachin kanssa jutellessa, että sitähän varten koira töitä tekee (tiedän, itsestäänselvyys!) ja sen pitää tulla oikeasta asiasta (toinen itsestäänselvyys!). Siksi se pitää miettiä etukäteen. End of story.

Eka palkkauskohta oli keinun jälkeen. Mulla tosiaan tavoitteena oli, että saan sen irtoamaan itsenäisesti esteille ilman, että tarvii kysellä multa neuvoja. Otin eka keinua muutaman kerran omalla lievällä liikkeellä vahvistettuna. Hienosti jäi touchiin. Jessillä vapautus. Sitten lisäsin edellä olevan hypyn, lelu keinun jälkeen odottamaan. Kyllä lähti...ei paljoa kysellyt!

Sitten otin alusta kaikki 3 hyppyä ja keinu. Palkka taas keinun jälkeen. Vähän meinasi fuskata, kun oli niin kiire lelulle, mutta malttoi kuitenkin tulla ohjaukseen kakkoshypyllä ja ei kyllä kysynyt yhtään mitään :D

Seuraava palkkauskohta oli renkaan jälkeen. Ongelmaksi muodostui putken jälkeinen hyppy, josta rima tippui useampaan kertaan. Ei keskittynyt kunnolla, kun oli niin kiire lelulle. Veikkaisin. Renkaankin roiskaisi pari kertaa niin, että se aukesi. Kerran taisi tulla sivusta. Otin rengasta sitten erikseen ja myös putken jälkeistä hyppyä ja palkkasin pelkästään näistä. Nyt annoin myös palautetta kaikista rimaroiskaisuista; yhdessä niitä nosteltiin ja minä tuhisin "ärtyneenä".

Pitää vielä mainita lähdöistä. Yritti seistä, mutta käytiin vähän keskustelemassa ja muistin neuvot, että pitää odottaa, kun koira kääntää katseen pois radalta. Ja näin tein ja sitten herra karvakorva istui kuin tatti paikalla.

Seuraava palkkakohta oli Aan jälkeen. Ai hittolainen mulla on TAITAVA koira ja jos mä saan sen noin kulkeen kisoissa, niin ei mitään rajaa! Sinne se meni, haki pujottelun upeasti ja aalle tuli lujaa ja malttoi kuitenkin jäädä kontaktille, vaikka juoksin ohi ja lelukin siellä huusi odottamassa. Parit hytkyt ja vapautus jessillä.

Sitten vielä palkkasin keppien jälkeisen aidan jälkeen. Lelu sinne, malttoi pujotella ja lähti hakemaan hyppyä upeasti. No problem.

Loppusuoran vielä ketjutin. Eka pussi ja viimeinen hyppy. Lelu maalin taakse. Juu, ei paljo kattele. Sinne viuhahti. Sitten yritin ottaa välistävetokohtaa mukaan, mutta jälkeenpäin tajusin miksi se ei onnistunut. Olin aivan liian kaukana esteistä, en millään voi saada sitä kääntymään väliin, jos itse olen noin 3-4 metrin päässä. Pääasia kuitenkin, että ei kysellyt mitään vaan Loffo meni vaan täydellä riemulla.

Mulla oli niin tajuttoman hyvä mieli treenien jälkeen. Mun mussukasta on kehkeytymässä varsinainen formula!

Uudistettu ulkoasu

Eikös oo hieno? Niin pirtsakka! Vähän niin kuin minä...Kiitos Jenni!

Loffolle kotiläksyjä

Tänään sain mennä Jennin ja Markon luo treenaamaan. Tulipa taas paljon asiaa. Me ei koskaan päästä paria estettä pidemmälle kerralla, kun aina tulee jotain häikkää. Suurimpana oppina oli tällä(kin) kertaa Loffon epävarmuus. Epävarmuus siis siinä mielessä, että se kyselee paljon. Nyt on pakko alkaa laittaan sitä palkkaa eteen, se ei saa tulla multa. Tätä oon nyt itselleni hokenut kuukausitolkulla, en vaan tajuu miksi sitä ei ole tullut toteutettua. Aina muka ollut jotain vääntökohtia missä se ei mun mielestä ole ollut toimiva ratkaisu.

Nyt pitää laittaa treeniradat semmoisiksi, että pystyn sitä palkkaamaan itsevarmuudesta ja siitä, että se hakee itse esteitä. Täytyy varmaan käydä itsekseen harkkaamassa, että saa semmoisia pätkiä kuin mitä me tarvitaan.

Sain lopuksi koittaa Luxus -agilitya ja olipa kivaa. En kyllä yhtään ihmettele, että tuommoisen koiran kanssa on niin huippua mennä. Ihan täydellistä, jopa minä sain sen menemään miten pitikin. Lyhyen pätkän tokikin vaan. Toi oli tosi hyvä herätys mun pääkopalle siitä minkälaiseksi Loffon haluan. Palo lajiin sillä on jo, nyt pitää vaan ruokkia irtoamista ja itsenäisyyttä. Potentiaalia vauhtiin sillä on vaikka kuinka paljon; sen näkee jo radanpätkistä missä se saa mennä täydessä vauhdissa.

Mekin siis aloitamme nyt matkan kohti tavoitetta; haluan Loffosta mun oman Luxusaksakoiran!

Henkimaailman juttuja osa II

Tänään mulla syttyi lamppu ja tajusin mitä EN ole tehnyt kisatessani. Mä en ole oikeesti keskittynyt. Jotenkin musta on tuntunut hassulta ja olen ajatellut, että muut ajattelevat mun ottavan agilityn jotenkin liian tosissani, jos keskityn kunnolla. Mutta mitä sillä on oikeesti väliä?! Jos mä haluan kisata, niin kait sit haluan tehdä radalla parhaan osaamiseni mukaan eikä sen mitä muut ajattelee pitäis vaikuttaa pätkän vertaa.

Mulle keskittyminen tarkoittaa sitä, että olen todella keskittynyt tulevaan suoritukseen, en välttämättä kikattele ja rupattele muiden kanssa ennen suoritusta. Keskityn koiraani ja siihen rataan. Keskityn oikean fiiliksen luomiseen. Fiilis on mulle huipputärkeä; en voi lähteä radalle vaan juoksentelemaan. Mulla täytyy olla asennetta matkassa ja sitä en saa luotua ellen keskity sen luomiseen.

Millä sitten oikea asenne luodaan? Sitä täytyy nyt alkaa testailemaan kisatilanteissa ja kehittää rutiinit, jotta saan sen oikean driven päälle joka kerta. Taustatekijöistä riippumatta. Joskus varmaan oikea asenne tulee helpommalla työllä ja joskus se pitää hakea kovalla tuskalla.

Mä joskus ajattelin, että mun pitäisi rauhoittua ennen kisatilannetta. Mutta ehkä se on väärin. Mä en saa olla hermostunut, mutta ei mun mielen tarvi rauhallinen olla. Mun pitää olla keskittynyt ja täynnä adrea. Suunnata se adrenaliini oikeaan suuntaan.

Nyt täytyy ensi viikonloppuna keskittyä tähän(kin) :) ja antaa se arvo kisaamiselle mikä sille kuuluu. Mun mielestä.

Henkimaailman juttuja

Eilen sitten päräytin Kokkolaan kisaamaan. Mua ei huvittanut, pää oli aamusta asti kipee ja lapset kiukutellut. Väsyttikin. Sitten ajattelin jo, että kun mä en osaa ohjata niin mitä sinne nyt sit lähteä itteensä mokaamaan. No, niinhän siinä sitten kävi - kaksi hylättyä ja eka semmonen, että ei jääny paljon jälkipolville kerrottavaa. Käännetään nyt kuitenkin veistä haavassa, jospa tuonne aivosolujen uumeniin jäisi jotain opittavaa tästä...

A -kisa

Tuomarina Katarina Virkkala. Rataprofiili ei mikään mahdoton, mutta en keksinyt mitään kohtaa (paitsi alun suora) missä olisin voinut toteuttaa asettamaani tavoitetta; ohjata ajoissa suorilla ja kääntää aikaisin. Siis olihan niitä kohtia, mua ei vaan huvittanut...

Loffo nousee lähdössä seisomaan, minä pyydän matkaan. Eka BIIIIG MISTAKE. Eka rima alas. Kolmas este kepit, liian kovaa sisään ja jättää tokan välin pujottelematta. Minä RYNNIN. Toka BIIIIG MISTAKE. Viides este puomi, ylösmenokontaktivirhe --> lähti hakeen jotain muuta estettä ja tuli sivusta puomille. Alasmenolta fuskas, ei pysähtynyt. Palautan! HOOORRAYYYY! Osasin jotakin oikein. Vapautan siitä putkeen ja pois. Tää oli eka kerta ikinä mun kisaurallani, kun olen palauttanut koiran kontakteille. Muuten tossa "radassa (5 estettä) ei jäänyt ihan hirveesti hurrattavaa. Jälkikäteen, kun ajattelin niin olin jo ihan ku lapsi, jolta on viety tikkari ja legotkin patterin välissä. ÄLÄ IKINÄ LUOVUTA ENNEN RATAA! Ja sitäpaitsi Loffo hyppii heti silmlle, jos mä yritän olla joku tuire kaimio. Tai balettitanssija.

B -rata

Siellä oli pöytä. No, ei se ihan hirveän suuria tuntemuksia mussa herättänyt, eihän me sitä osata (huom! taas positiivinen ajattelu kunniassa). Olin kuitenkin ihan pikkiriikkisen sisuuntunut ekasta radasta ja ajattelin, että nyt ei lähdössä töpeksitä eikä kontakteilla. Hitto, se osaa ne. 100%.

Otin Loffon autosta ja mentiin starttiin. Lähdettiin jo kolmantena. Olin koko ajan ku joku armeijan vääpeli tai siis joku semmonen jota ei paljo naurata ja jolle ei kannata tulla ryppyileen. Mun pikkubc oli vähän ihmeissään ja lähdössä ekan kerran varmaan ikinä SE OTTAA MUHUN KONTAKTIN! Härregyyd. Istuu jotenkin ihmeellisesti sivuittain ja vähän vaivautuneen näköisenä kattelee johonkin muualle, mutta katsoo kuitenkin mua välillä ihmeissään. Reppana :D

Olin suunnitellutkin niin, että lähdetään suht yhtäaikaa. Alku oli suoraa Aalle asti, jossa jätkä meinas fuskata, mutta ei sit viittinytkään...Muurin pala putos, pöydältä hypättiin pari kertaa pois. Pöydän jälkeen jäin ihastelemaan ehkä noin nanosekunniksi, kun Loffo irtosi hienosti yhdelle hypylle. Sitten tietty unohdin vetää sen kunnolla pois väärästä putken päästä ja sinnehän se livahti. Jatkoin kuin ei mitään olisi tapahtunut. PLUSSAAA mulle. Puomin kontakti vaadittiin kunnolla, vaikka oli sivuetäisyyttä putken takia. Kepeillä vielä vähän haahuiltiin, yksi väli jäi pujottelematta ja sitten loppusuora.

Loppusuoralla katteli mua tosi paljon, ku kiljasin keppien jälkeen aika riehakkaan jessin. Anyway, tulipa todettua, että tuon koiran kanssa ei kannata lähteä mitään kiltti -ohjauksia tekemään. Jos mulla on oma pää mukana ja kunnossa, niin tuloskin on jo paljon parempi. Ei tommosella masistelulla pääse mihinkään. Ehkä mun pitää ottaa musiikki mukaan, jos en muuten pääse vireeseen. Musiikista saan aina tosi hyvät fiilikset ja oikealla biisillä saan kyllä itteni viritettyä vaikka mihin.

Taitoa toki tarvitaan lisää vielä rutkasti, mutta sitähän saadaan, kun treenataan oikeita asioita oikealla tavalla.

Kakkoseen!

Lauantaina matkattiin Jennin kanssa Pietarsaareen 1-2 -luokan kisoihin. Mulla oli tavoitteena kääntää meidän tuloskäyrä toisensuuntaiseksi. Aikaisemmin ollaan onnistuttu yleensä vimpalla radalla, nyt halusin onnistua ekalla. Ihan pikkasen sit onnistuikin! Vaikka meinasin ite tunata viimesen aidan juoksemalla melkein sitä päin, mutta onneksi täpöttäjäjalat onnistuivat kuitenkin siivekkeen kiertämään. Eli ekalta radalta 0 ja voitto ja mars kakkoseen. Rata täällä:

http://www.youtube.com/EyewitnessBCs#p/u/0/L7RUi_RFJLA

Lähdöt toimi joka startissa mahtavasti, vaikka en saanut Loffoon mitään kontaktia ennen radalle menoa. Jenni piti sitä kurissa ja nuhteessa. Sillä varmasti oli tosi iso merkitys.

Ykkösen nollaradasta muutamia havaintoja:
+ vaadin puomin kontaktin niin kuin treeneissäkin. Loppuun asti.
- hermot alkoi pettää 3-4 estettä ennen maalia "nyt se nolla tulee prkl"
- ajattelin radan aikana ihan liikaa kaikkea. En nyt onneksi sentään mitään rataan liittymättömiä juttuja, mutta kuitenkin. Pitäisi tavoitella flowta!

Kakkosten radat olivatkin sitten hieman eri maata. Mulle 5 minuuttia ei meinannut millään riittää, vaikka oltiin Jennin kanssa katottu yhdessä radat kehän laidalta. Mä en vaan tajuu kaikkia noita valssijuttuja --> pitäs olla milloin missäkin ja mun jalat vaan töpöttää paikalla. Treenattavaa valsseissa on hurjasti!

Kakkosten radoista plussat ja miinukset:
+ lähdöt pysyivät molemmilla radoilla
- valssit huonoja, paitsi muurilla (kuulemma, en tajua miksi)
+ tein leikkauksia, vaikka en osaa niitä. Onnistuivat jotenkin.
- käskyt NIIIIIIN myöhässä. Aivan hyvin voi käskyttää jo putkeen, vaikka matkan varrella olisi pari aitaakin. Tuskin Loffis niitä lähtee kiertämään, jos suunta on looginen. Raukka joutuu kyseleen aivan liikaa
- Loffo puri mua...kun jouduin ottaan sen kepeiltä pois. Siis näykkäs sisäreiteen komean mustelman.

MUISTA myös jatkossa kehittää lelunjättörituaali jonnekin maalialueen luokse, vaikka kauaskin. Pakko saada vähennettyä tuota mun syömistä maalissa ennen palkan antoa.

Kakkosen radat:
http://www.youtube.com/watch?v=5hy1_MAfezg
http://www.youtube.com/watch?v=4FqHoMUlbSY

Maanantain oli treenit ja Helena laittoi meidät tekemään Pietarsaaren kolmosista pätkiä. Aijettä, sain Loffon hyvin kääntymään putkesta takaakierrolle, kun käytin sen nimeä ennen putkea. Jösses, jätkä vetäs melki putken mukanaan. Täydellistä sanoisin.

Välistävetoja en saanut toimimaan. Koitettiin sitten ilman käsiä ohjausta ja silloin rimat pysyi. Mun pitää vaan nyt muistaa käskyttää ja ohajata HYVISSÄ ajoin, paljon ennen ponnistuskohtaa. Tää on mun teema huomisissa kisoissa --> käännöskohdissa suunnittelen kuin yrittäisin saada Loffon pois esteeltä. Nyt ei yritetä tuloksia, ei nollia tai muutakaan. Nyt yritetään saada ohjaus kuntoon ja mahdollisimman reiluksi pikkujäbbiselle. Se on niin sen ansainnut.