Sain Jenniltä hyvän nimiehdotuksen pennulle: Kermit. Ehdotin tätä nimeä kotona, johon meidän Olavi totesi, että KÖRMY! Siitäkös riemu repesi ja jopa Sami innostui. Mä olin vähän, että "jotain rajaa", mutta toisaalta olisihan se aika hauska nimi. Kunhan se ei ole sitten mikään enne - Körmystä tulee mieleen joko Vääpeli (pomottava) tai sitten joku rontti, joka menee minkä läpi vain :D Sieluni silmin näen jo australian karjakoira -tyyppisen etenemisen; huudetaan kilpaa ja juostaan lujaa - ei väliä mihin ja minkä läpi, kunhan juostaan. Kivaa, kun matkan varrella saa mennä aitojen läpikin ja hypätä korkealta!
Kermit olisi vikkelä koikkaloikka, ketterä luikku. Korkeat hypyt ja aitojen välilläkin voisi koikkelehtia, pomppia, kun on vaan niin kivaa. Mieluiten mamman naaman korkeudella väläyttämään pitkää kieltä. Tääkin malli hyppii aina kontaktien yli, koska sillä vaan on niin pitkät jalat ja niissä vieterit. Vähän niin kuin Tikrulla. Kisapaikalla se makaisi paikalla ja ottaisi sillä kielellään vaikka kärpäsiä kiinni. Viihdytystä kaipaa tämä otus koko ajan.
Kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta ihan oikealta ;) Ehkä pentu sitten olemuksellaan kertoo mikä nimi sille sopii.
Flunssaakin pukkaa, joten viikonlopun 10 km lenkki jää tekemättä. Typerää. Combatissa olen tällä viikolla päässyt käymään. Pientä vuoristorataa tämä mun urheileminen.
lauantai 29. elokuuta 2009
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Nimen pohdintaa
Nyt on varmistunut, että pentuja on tulossa. Emä ultrattiin eilen ja hyvältä näyttää. Odotus voi siis tosissaan alkaa - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan mun tapauksessa :)
Yritin eilen miettiä pennulle nimeä. Haluan, että se viittaa jotenkin Englantiin. Onhan bordercollie englantilainen rotu ja Samille ja mulle Englanti maana tärkeä. Istuin sitten illalla London -kirja kädessä etsien jotain vinkkiä koissun nimeksi. Ei mitään isoa älynväläystä tullut, joten vapaasti kaikkien aivonystyrät liikkeelle. Etsitään koiralle Britti -nimeä. Hei, BRITTI! Olisko se hyvä? Vai SIR? Liian vaikea. Nooh, entäs PUBI - ei kelpaa -muistuttaa liikaa Walleniusta. Yrjö. Se oli kuulemma Englannin kuningas joskus. Dodi, Dianan rakastaja. Shandy - naisten limsa+kalja+sotku. Oxo -lihauutevalmiste. Jne.
Eilen tuli kauppareissulla vastaan tollerin pentu emäntänsä kanssa. Jäin tietty suustani kiinni ja pentua hiplailemaan. Tulipa sitten vaan mieleen, että EI NÄIN. Miten ihmeessä sitä pääsee pennun kanssa ohi kaikenmaailman ihastelijoista ja lääppijöistä ja "ei tää mitään tee" koirankävelyttäjistä. En halua, että meidän Britneystä eiku Britistä tms. tulee semmonen maailmaa syleilevä halinalle, vaan hyvin käyttäytyvä nuori mies. Kavereita pitää olla, mutta remmissä ei leikitä. Täytyy sit vaan kestää se pissheadin maine mikä meikäläiselle tulee "ei tää mitään tee" -koiranlenkittäjien keskuudessa.
Eilen olikin juuri kiva tapaus, kun tollerin pentua päästettiin haistelemaan sakemanni narttu. Sakun emäntä totesi "tämä on niin leikkisä", kun koira meni selkäkarvat pystyssä pennun luo. Juu, olipa leikkisä tosiaan - yritti haukata pennulta päätä irti. Hieman kärjistäen. Juu, ei meille kiitos noita kokemuksia.
Yritin eilen miettiä pennulle nimeä. Haluan, että se viittaa jotenkin Englantiin. Onhan bordercollie englantilainen rotu ja Samille ja mulle Englanti maana tärkeä. Istuin sitten illalla London -kirja kädessä etsien jotain vinkkiä koissun nimeksi. Ei mitään isoa älynväläystä tullut, joten vapaasti kaikkien aivonystyrät liikkeelle. Etsitään koiralle Britti -nimeä. Hei, BRITTI! Olisko se hyvä? Vai SIR? Liian vaikea. Nooh, entäs PUBI - ei kelpaa -muistuttaa liikaa Walleniusta. Yrjö. Se oli kuulemma Englannin kuningas joskus. Dodi, Dianan rakastaja. Shandy - naisten limsa+kalja+sotku. Oxo -lihauutevalmiste. Jne.
Eilen tuli kauppareissulla vastaan tollerin pentu emäntänsä kanssa. Jäin tietty suustani kiinni ja pentua hiplailemaan. Tulipa sitten vaan mieleen, että EI NÄIN. Miten ihmeessä sitä pääsee pennun kanssa ohi kaikenmaailman ihastelijoista ja lääppijöistä ja "ei tää mitään tee" koirankävelyttäjistä. En halua, että meidän Britneystä eiku Britistä tms. tulee semmonen maailmaa syleilevä halinalle, vaan hyvin käyttäytyvä nuori mies. Kavereita pitää olla, mutta remmissä ei leikitä. Täytyy sit vaan kestää se pissheadin maine mikä meikäläiselle tulee "ei tää mitään tee" -koiranlenkittäjien keskuudessa.
Eilen olikin juuri kiva tapaus, kun tollerin pentua päästettiin haistelemaan sakemanni narttu. Sakun emäntä totesi "tämä on niin leikkisä", kun koira meni selkäkarvat pystyssä pennun luo. Juu, olipa leikkisä tosiaan - yritti haukata pennulta päätä irti. Hieman kärjistäen. Juu, ei meille kiitos noita kokemuksia.
lauantai 22. elokuuta 2009
Urheilupäivitystä
Tällä viikolla olen kiitettävästi päässyt takaisin urheilun makuun. Tosin vähän rennommin olisi voinut aloittaa, mutta en oikein ole hyvä sellaisessa ;)
Joka tapauksessa viikon saldona: 40 min juoksulenkki, bodypump -tunti, bodycombat -tunti ja tänään olisi tarkoitus juosta tunnin lenkki ja huomenna mennä bodycombatiin.
Bodypump tunti noin kuukauden lihastreenaamattomuuden jälkeen aiheutti kylläkin aikamoista tuskaa reisissä. Vedin tietty samoilla painoilla kuin ennenkin ja ihan hyvin tunnilla jaksoi. Mutta OMG seuraava yö ja päivä. Jokainen liikahdus, kosketus oli aika tuskaa. Kesällä ei tullut paikat kipeeksi, kun menin pyörällä gymille; sopivasti alku- ja loppulämmittelyä
Bodycombatiin menin töistä päin eilen. Se oli yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Nyt oli puoliksi jo uusi ohjelma ja rankkaa musaa kuultiin. Metallican Enter Sandman oli mixattuna versiona ja oli kyllä tosi makee. Tätä lisää :)
Tänään vien Heinin playschool -kaverin synttäreille ja ajattelin sillä välin mennä juoksulenkille.
Vielä pitäisi muistaa venytellä...
Joka tapauksessa viikon saldona: 40 min juoksulenkki, bodypump -tunti, bodycombat -tunti ja tänään olisi tarkoitus juosta tunnin lenkki ja huomenna mennä bodycombatiin.
Bodypump tunti noin kuukauden lihastreenaamattomuuden jälkeen aiheutti kylläkin aikamoista tuskaa reisissä. Vedin tietty samoilla painoilla kuin ennenkin ja ihan hyvin tunnilla jaksoi. Mutta OMG seuraava yö ja päivä. Jokainen liikahdus, kosketus oli aika tuskaa. Kesällä ei tullut paikat kipeeksi, kun menin pyörällä gymille; sopivasti alku- ja loppulämmittelyä
Bodycombatiin menin töistä päin eilen. Se oli yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Nyt oli puoliksi jo uusi ohjelma ja rankkaa musaa kuultiin. Metallican Enter Sandman oli mixattuna versiona ja oli kyllä tosi makee. Tätä lisää :)
Tänään vien Heinin playschool -kaverin synttäreille ja ajattelin sillä välin mennä juoksulenkille.
Vielä pitäisi muistaa venytellä...
tiistai 18. elokuuta 2009
Perfect day
Eilen oli just semmoinen ilma, mitä mä rakastan. Kirpeän kuulas syysilta. Kävin juoksemassa. Sekin meni hienosti. Musan voimalla. Uus lempparibiisi on tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=0td_7yFgqN4. Varsinkin kitarakohta on aivan huippu, tulee niin hyvälle mielelle.
Viime viikolla olin myös juoksemassa, mutta soittimesta loppui patterit. Saman tien loppui juoksukin. Että tämmösellä tahdonvoimalla meikä liikenteessä.
Juostessa ajattelin vähän agilityakin vaihteeksi. Mietin sitä, että minkälainen kilpailija haluan olla. Haluanko tehdä täydellistä vai voittaa. Ja mun vastaukseni on, että voittaa. Tietysti toivon, että nuo eivät ole toisiansa poissulkevia vaihtoehtoja (ja ihan huipulla ei varmasti olekaan), mutta jos pitää valita, niin voittaa. Haluan lähteä aina radalle täysillä. Antaa kaikkeni. Olipa kyse sitten ykkösestä, kolmosesta tai mm -karsinnoista. En pysty näkemään itseäni tilanteessa, jossa esim palautan koiran kontaktille kesken hyvän radan ja joudun poistumaan radalta tämän jälkeen. Ehkä mun pitää olla tosi kyrsiintynyt johonkin virheeseen, että noin tekisin.
Onko tästä ajattelumallista sitten jotain haittaa, jos haluaa päästä huipulle. Aika näyttää. Haluaisin kuitenkin nauttia jokaisesta kisasta täysillä sillä tasolla millä sillä hetkellä koiran kanssa ollaan. Toki nautintoon kuuluu se, että mennään koissun kanssa samaa rataa :)
Tänään on ruokatunnilla ohjelmassa bodypumpia. Jospa tämä itsensä rääkkäminenkin lähtisi taas käyntiin.
http://www.youtube.com/watch?v=0td_7yFgqN4. Varsinkin kitarakohta on aivan huippu, tulee niin hyvälle mielelle.
Viime viikolla olin myös juoksemassa, mutta soittimesta loppui patterit. Saman tien loppui juoksukin. Että tämmösellä tahdonvoimalla meikä liikenteessä.
Juostessa ajattelin vähän agilityakin vaihteeksi. Mietin sitä, että minkälainen kilpailija haluan olla. Haluanko tehdä täydellistä vai voittaa. Ja mun vastaukseni on, että voittaa. Tietysti toivon, että nuo eivät ole toisiansa poissulkevia vaihtoehtoja (ja ihan huipulla ei varmasti olekaan), mutta jos pitää valita, niin voittaa. Haluan lähteä aina radalle täysillä. Antaa kaikkeni. Olipa kyse sitten ykkösestä, kolmosesta tai mm -karsinnoista. En pysty näkemään itseäni tilanteessa, jossa esim palautan koiran kontaktille kesken hyvän radan ja joudun poistumaan radalta tämän jälkeen. Ehkä mun pitää olla tosi kyrsiintynyt johonkin virheeseen, että noin tekisin.
Onko tästä ajattelumallista sitten jotain haittaa, jos haluaa päästä huipulle. Aika näyttää. Haluaisin kuitenkin nauttia jokaisesta kisasta täysillä sillä tasolla millä sillä hetkellä koiran kanssa ollaan. Toki nautintoon kuuluu se, että mennään koissun kanssa samaa rataa :)
Tänään on ruokatunnilla ohjelmassa bodypumpia. Jospa tämä itsensä rääkkäminenkin lähtisi taas käyntiin.
lauantai 15. elokuuta 2009
Pennun kasvatus by Tuire Kaimio
Käytiin lasten kanssa kirjastossa ja sieltä mukaan tarttui Tuire Kaimion kirja "pennun kasvatus". Mun viimeisestä pennusta on aikaa jo 16 vuotta, joten ehkä jotain lienee unohtunut matkan varrella. Ja asioita muuttunut.
Kirja osoittautui tosi käytännön läheiseksi ja helppolukuiseksi. Ajattelin hieman referoida tähän kohtia, joista ajattelen olevan hyötyä meille pennun kotiutuessa. Kirja alkaa ajasta ennen pentua, kuinka pentu valitaan jne. Näihin kohtiin en hirveästi panostanut, kun luotan ammattilaisiin tässä asiassa. Terkkuja vaan ;)
Ensimmäinen käytännön vinkki on kohdassa "Ensimmäinen yö uudessa kodissa". Olen ajatellut, että pentu tulee nukkumaan eri huoneessa kuin me. Ensimmäiset viikot on kuitenkin syytä minun nukkua samassa huoneessa pennun kanssa ja totuttaa se siihen huoneeseen ja, että yöllä nukutaan. Korkeintaan käydään pissalla kerran / pari, mutta ei mitään ylimääräistä. Vinkunoihin ei reagoida, vaan näytellään nukkuvaa. Kirjan mukaan on hyvä siirtää pikkuhiljaa omaa sänkyä kauemmaksi pennun nukkumatilasta, mutta luulenpa, että meidän kohdalla katsotaan minkälainen tyyppi tulee ja sen mukaan sitten mennään. Voihan olla, että meille tulee joku Mr. Ice Man, joka ei oo moksiskaan mistään sänkyjen siirtelyistä :)
Myös tuo pennun luonne on hieman herättänyt ajatuksia. Olen aikaisemmin ajatellut, että pennun pitää olla vilkas ollakseen nopea agilityssa. Tämä lienee bordercollien kohdalla hieman harhaanjohtavaa, koska tuskin työkoirista löytyy niin sanottuja laamoja, vaikka rauhallisia olisivatkin. Meidän perheeseen todnäk sopii parhaiten viilipyttymäinen, rauhallinen uros - ei mikään ADHD. Raukkaparka stressaantuisi entisestään meidän välillä aikamoisesta härdellistä.
Kirjassa on kivasti otettu huomioon sekin, että miten lapset otetaan mukaan pennun kasvattamiseen. Esim. ruoan antaminen, nimen opettaminen, aarteen etsinnät sun muut ovat oivallista lapsen ja koiran välistä toimintaa. Toki aikuisen valvonnassa.
Sisäsiisteyden opettaminen on myös aika mielenkiintoinen asia. Taskulla meni vaivanen vuosi ennen kuin pystyi sanomaan sen olevan sisäsiisti. Nyt toivoisi hieman erilaista tahtia. Matot pois, mutta mites sitten liukastelut ynnä muut? Jos pentu juoksee sisällä parketilla, niin eikös se sitten ole huonoksi nivelille ja lihaksille? En tiedä.
Myöhäinen leimautumisvaihe 8 - 12 viikkoa. Kirjassa oli lueteltu vino pino asioita mihin pennun on hyvä tutustua noina viikkoina. Mm. Juokseva lapsi (löytyy), mustapartainen mies (käykö harmaaparta?!), möreä-ääninen mies (joo), nainen (joo), pitkä ihminen (joo - mutta en mä), liikuntavammainen (palvelutalo vieressä), sateenvarjot (jos sataa), rullaluistimet (talvella?! pitääkö mennä botniahalliin!). Ja kaikenlaista muuta; erilaista eläntä, ympäristöä, kulkuvälineitä, koiria jne. Kiirettä pitää :D
Mutta varmasti paimennusviettiselle koiralle on tärkeää jo tuossa vaiheessa opettaa nuo pyörät ja autot ja muut ohiviuhahtavat systeemit. Niiden perään ei lähdetä. Kirjassa neuvottiin ensin tutustuttamaan näihin omituisiin menijöihin pikkuhiljaa ja sitten pyydetään näitä lisäämään vauhtia ja etäisyyttä jne. Talvella sitten meikäläinen nähdään tuolla hiihtoladuilla pysäyttelemässä ihmisiä, että HEI, MEIDÄN PENNUN PITÄÄ SAADA TUTUSTUA HIIHTÄJIIN!! PYSÄHDYYYY!!!
Yksinolon opettaminen tulee myös olemaan mahdollisesti haasteellista. Nyt jo sydän särkyy, kun pitää pieni ruppana jättää ihan issesseen kotiin. Yritän saada ainakin jonkinlaisen mammiksen, että saan opetettua vaavin kunnolla yksinoloon. Kirjan mukaan, jos tämä jollainlailla epäonnistuu, niin eroahdistus on vaikeasti korjattavissa aikuisella. Ja taas sai tuntea huonoa omaatuntoa, että on ottamassa koiran, kun käy töissä...näin se vaan on niin monessa koirakirjassa, että koiran ei saisi olla yli 4 tuntia yksin. Mutta haloo, kenellä on mahdollisuuksia johonkin muuhun?! Eläkeläisillä ja opiskelijoilla ehkä.
Yksinolo opetettiin kirjan mukaan erittäin systemaattisesti, mikä lieneekin oikea tapa. Eri asia riittääkö meikäläisen kärsivällisyys. Pakko riittää. Kirjassa oli 9 eri kohtaa kuinka edetään yksinolon opettamisessa. Tärkeintä kuitenkin on, että pennulla on koko ajan turvallinen olo ja sitä ei palkita vinkumisesta, vaan ainoastaan rauhassa olosta. Ensiksi laitetaan pentu omaan paikkaansa, esim leikkiaitaus ja samalla itse puuhaillaan jotakin niin, että pentu näkee sinut. Palkitaan heti, kun on rauhassa. Homma etenee vaiheittain niin, että poistutaan huoneesta, puetaan ulkovaatteet jne. Pennulle ei saa sanoa mitään erityistä sen jäädessä aitaukseen eli ei Marjo mitään "heiheiäitimeneeny" -lirkutuksia...
Vielä kirjoitan leikkimisestä, kun sekin herätti ajatuksia. Kirjassa kovasti tuomittiin taistelu- ja palloleikit. Näitä ei tulisi tehdä kuin max parina päivänä viikossa. Jos näitä tehdään pennun kanssa kovinkin usein, saattaa pennun stressihormonitaso jäädä pysyvästi korkeaksi. Olen kyllä tuon pallon heittelyn mieltänytkin, että se ei pidemmän päälle ole terveellistä, mutta en sitä ihan noin radikaaliksi käsittänyt.
Sitten olen katsonut Janita Leinosen ja Jaakko Suoknuutin agilityvideoita. Ohjausvideo ei hirveästi tuonut uusia asioita, mutta pentuvideo oli oikein paikallaan. Sitä pitää opiskella suurella hartaudella.
Kirja osoittautui tosi käytännön läheiseksi ja helppolukuiseksi. Ajattelin hieman referoida tähän kohtia, joista ajattelen olevan hyötyä meille pennun kotiutuessa. Kirja alkaa ajasta ennen pentua, kuinka pentu valitaan jne. Näihin kohtiin en hirveästi panostanut, kun luotan ammattilaisiin tässä asiassa. Terkkuja vaan ;)
Ensimmäinen käytännön vinkki on kohdassa "Ensimmäinen yö uudessa kodissa". Olen ajatellut, että pentu tulee nukkumaan eri huoneessa kuin me. Ensimmäiset viikot on kuitenkin syytä minun nukkua samassa huoneessa pennun kanssa ja totuttaa se siihen huoneeseen ja, että yöllä nukutaan. Korkeintaan käydään pissalla kerran / pari, mutta ei mitään ylimääräistä. Vinkunoihin ei reagoida, vaan näytellään nukkuvaa. Kirjan mukaan on hyvä siirtää pikkuhiljaa omaa sänkyä kauemmaksi pennun nukkumatilasta, mutta luulenpa, että meidän kohdalla katsotaan minkälainen tyyppi tulee ja sen mukaan sitten mennään. Voihan olla, että meille tulee joku Mr. Ice Man, joka ei oo moksiskaan mistään sänkyjen siirtelyistä :)
Myös tuo pennun luonne on hieman herättänyt ajatuksia. Olen aikaisemmin ajatellut, että pennun pitää olla vilkas ollakseen nopea agilityssa. Tämä lienee bordercollien kohdalla hieman harhaanjohtavaa, koska tuskin työkoirista löytyy niin sanottuja laamoja, vaikka rauhallisia olisivatkin. Meidän perheeseen todnäk sopii parhaiten viilipyttymäinen, rauhallinen uros - ei mikään ADHD. Raukkaparka stressaantuisi entisestään meidän välillä aikamoisesta härdellistä.
Kirjassa on kivasti otettu huomioon sekin, että miten lapset otetaan mukaan pennun kasvattamiseen. Esim. ruoan antaminen, nimen opettaminen, aarteen etsinnät sun muut ovat oivallista lapsen ja koiran välistä toimintaa. Toki aikuisen valvonnassa.
Sisäsiisteyden opettaminen on myös aika mielenkiintoinen asia. Taskulla meni vaivanen vuosi ennen kuin pystyi sanomaan sen olevan sisäsiisti. Nyt toivoisi hieman erilaista tahtia. Matot pois, mutta mites sitten liukastelut ynnä muut? Jos pentu juoksee sisällä parketilla, niin eikös se sitten ole huonoksi nivelille ja lihaksille? En tiedä.
Myöhäinen leimautumisvaihe 8 - 12 viikkoa. Kirjassa oli lueteltu vino pino asioita mihin pennun on hyvä tutustua noina viikkoina. Mm. Juokseva lapsi (löytyy), mustapartainen mies (käykö harmaaparta?!), möreä-ääninen mies (joo), nainen (joo), pitkä ihminen (joo - mutta en mä), liikuntavammainen (palvelutalo vieressä), sateenvarjot (jos sataa), rullaluistimet (talvella?! pitääkö mennä botniahalliin!). Ja kaikenlaista muuta; erilaista eläntä, ympäristöä, kulkuvälineitä, koiria jne. Kiirettä pitää :D
Mutta varmasti paimennusviettiselle koiralle on tärkeää jo tuossa vaiheessa opettaa nuo pyörät ja autot ja muut ohiviuhahtavat systeemit. Niiden perään ei lähdetä. Kirjassa neuvottiin ensin tutustuttamaan näihin omituisiin menijöihin pikkuhiljaa ja sitten pyydetään näitä lisäämään vauhtia ja etäisyyttä jne. Talvella sitten meikäläinen nähdään tuolla hiihtoladuilla pysäyttelemässä ihmisiä, että HEI, MEIDÄN PENNUN PITÄÄ SAADA TUTUSTUA HIIHTÄJIIN!! PYSÄHDYYYY!!!
Yksinolon opettaminen tulee myös olemaan mahdollisesti haasteellista. Nyt jo sydän särkyy, kun pitää pieni ruppana jättää ihan issesseen kotiin. Yritän saada ainakin jonkinlaisen mammiksen, että saan opetettua vaavin kunnolla yksinoloon. Kirjan mukaan, jos tämä jollainlailla epäonnistuu, niin eroahdistus on vaikeasti korjattavissa aikuisella. Ja taas sai tuntea huonoa omaatuntoa, että on ottamassa koiran, kun käy töissä...näin se vaan on niin monessa koirakirjassa, että koiran ei saisi olla yli 4 tuntia yksin. Mutta haloo, kenellä on mahdollisuuksia johonkin muuhun?! Eläkeläisillä ja opiskelijoilla ehkä.
Yksinolo opetettiin kirjan mukaan erittäin systemaattisesti, mikä lieneekin oikea tapa. Eri asia riittääkö meikäläisen kärsivällisyys. Pakko riittää. Kirjassa oli 9 eri kohtaa kuinka edetään yksinolon opettamisessa. Tärkeintä kuitenkin on, että pennulla on koko ajan turvallinen olo ja sitä ei palkita vinkumisesta, vaan ainoastaan rauhassa olosta. Ensiksi laitetaan pentu omaan paikkaansa, esim leikkiaitaus ja samalla itse puuhaillaan jotakin niin, että pentu näkee sinut. Palkitaan heti, kun on rauhassa. Homma etenee vaiheittain niin, että poistutaan huoneesta, puetaan ulkovaatteet jne. Pennulle ei saa sanoa mitään erityistä sen jäädessä aitaukseen eli ei Marjo mitään "heiheiäitimeneeny" -lirkutuksia...
Vielä kirjoitan leikkimisestä, kun sekin herätti ajatuksia. Kirjassa kovasti tuomittiin taistelu- ja palloleikit. Näitä ei tulisi tehdä kuin max parina päivänä viikossa. Jos näitä tehdään pennun kanssa kovinkin usein, saattaa pennun stressihormonitaso jäädä pysyvästi korkeaksi. Olen kyllä tuon pallon heittelyn mieltänytkin, että se ei pidemmän päälle ole terveellistä, mutta en sitä ihan noin radikaaliksi käsittänyt.
Sitten olen katsonut Janita Leinosen ja Jaakko Suoknuutin agilityvideoita. Ohjausvideo ei hirveästi tuonut uusia asioita, mutta pentuvideo oli oikein paikallaan. Sitä pitää opiskella suurella hartaudella.
maanantai 10. elokuuta 2009
Kisatunnelmia
Nyt on muutaman päivän saanut levätä (?) kisaviikonlopun jälkeen ja olo alkaa helpottamaan. Olipa raskas, mutta kiva viikonloppu. Löysin itselleni uuden aluevaltauksen - kuuluttamisen. Mikäköhän siinä on, kun se tuntui niin omalta touhulta. Kait sitä on lievästi narsistinen, kun haluaa olla keskipisteenä. Ja juuri olen manannut, kun oma tyttäreni on niin huomionhakuinen..kehen lienee tullut?!?! ;)
Muitakin omituisia piirteitä löysin itsestäni. Kisojen jälkeen tuntui, että näitä lisää. Voitaisiin järjestää jotkut isommat kisat - vaikka agirotu! Ei sitä ihminen meinaa itteensä helpolla tässä elämässä päästää...
Ihania suorituksia nähtiin paljon. Varsinkin 3 -luokan koirakot ovat kivaa katseltavaa. Vauhdikasta ja iloista menoa. Onneksi enää ei juurikaan näe ohjaajien turhautumisia, vaikka kaikki ei mene kuin suunniteltu. Muutama radalta poistuminen tapahtui hylkäyksen tapahduttua, mutta vaikea ottaa kantaa ymmärsikö koira syyn miksi kiva touhu lopetettiin. Veikkaan, että ei.
Eilen postissa tuli tilaamani dvd:t. Pennusta mestariksi. Siinäpä meille tavoitetta kerrakseen. Jotakin täytyy heidän metodeissaan olla oikein, kun heidän koulutettavistaan tulee mestareita toisensa perään. Tahtoo kans!
Vielä noin viikko jännätään, että onko pentuni äitee kantava. Olisipa kamala pettymys, jos jäisi tyhjäksi. Pidetään peukkuja!
Urheilusaldo on zero. Ei siis niin mitään. Ellei sitä Madonnan konsertissa 6 tunnin seisoskelua / tanssimista lasketa, seisoin varpaillani melkein koko konsertin ajan - tuli rakot varpaisiin :D Niin joo ja käveltiin sinne konserttialueelle reilun tunnin matka. Että edes jotain kuitenkin, kun oikein muistelee.
Muitakin omituisia piirteitä löysin itsestäni. Kisojen jälkeen tuntui, että näitä lisää. Voitaisiin järjestää jotkut isommat kisat - vaikka agirotu! Ei sitä ihminen meinaa itteensä helpolla tässä elämässä päästää...
Ihania suorituksia nähtiin paljon. Varsinkin 3 -luokan koirakot ovat kivaa katseltavaa. Vauhdikasta ja iloista menoa. Onneksi enää ei juurikaan näe ohjaajien turhautumisia, vaikka kaikki ei mene kuin suunniteltu. Muutama radalta poistuminen tapahtui hylkäyksen tapahduttua, mutta vaikea ottaa kantaa ymmärsikö koira syyn miksi kiva touhu lopetettiin. Veikkaan, että ei.
Eilen postissa tuli tilaamani dvd:t. Pennusta mestariksi. Siinäpä meille tavoitetta kerrakseen. Jotakin täytyy heidän metodeissaan olla oikein, kun heidän koulutettavistaan tulee mestareita toisensa perään. Tahtoo kans!
Vielä noin viikko jännätään, että onko pentuni äitee kantava. Olisipa kamala pettymys, jos jäisi tyhjäksi. Pidetään peukkuja!
Urheilusaldo on zero. Ei siis niin mitään. Ellei sitä Madonnan konsertissa 6 tunnin seisoskelua / tanssimista lasketa, seisoin varpaillani melkein koko konsertin ajan - tuli rakot varpaisiin :D Niin joo ja käveltiin sinne konserttialueelle reilun tunnin matka. Että edes jotain kuitenkin, kun oikein muistelee.
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Hyvien kisojen valmisteluresepti
Hyvät agilitykisat - mitä niiltä odotetaan? Onnistuneita tuloksia, kivaa fiilistä, hyviä olosuhteita muun muassa.
No, miten ne saadaan aikaan? Tarvitaan etukäteisjärjestelyjä varten:
vähintään 2 kpl pahasti addiktoitunutta, kikattavaa agiknarkkia
auto
netti ja sähköposti
puhelin
jotain hajua säännöistä tai ainakin hyvä tarkistuslista
rento tuomari, joka ei aseta liikaa paineita ylitoimitsijoille
kahvia
kahvia
ja
kahvia
niin ja unohtamatta ihanaa aviopuolisoa, joka hoitaa lapset, kodin ym. sillä aikaa, kun toinen knarkki touhuaa harrastuksensa parissa.
Reseptin saattaa pilata liika palkallisen työn teko.
Näillä eväillä yritetään saada kivat bileet viikonloppuna - kisaaminen on sivuseikka. Toki tulokset yritetään saada mahdollisimman oikein...Tervetuloa siis Rantareviirille, rennolla asenteella.
Urheilu jäänyt siis hieman sivuosaan, siis ainakin fyysisenä suoritteena. Urheilukisojen järjestäminen on ottanut pääosan. Ja toki huomenna tulee hypittyä, kiljuttua, tanssittua, kun pääsen katsomaan M-A-D-O-N-N-A-A. Aivan mahtavaa!
Että semmosta ohjelmassa loppuviikon ajan - blogi vaikenee loppuviikoksi. Maanantaina todnäk tilitystä kisaviikonlopun onnistumisesta.
No, miten ne saadaan aikaan? Tarvitaan etukäteisjärjestelyjä varten:
vähintään 2 kpl pahasti addiktoitunutta, kikattavaa agiknarkkia
auto
netti ja sähköposti
puhelin
jotain hajua säännöistä tai ainakin hyvä tarkistuslista
rento tuomari, joka ei aseta liikaa paineita ylitoimitsijoille
kahvia
kahvia
ja
kahvia
niin ja unohtamatta ihanaa aviopuolisoa, joka hoitaa lapset, kodin ym. sillä aikaa, kun toinen knarkki touhuaa harrastuksensa parissa.
Reseptin saattaa pilata liika palkallisen työn teko.
Näillä eväillä yritetään saada kivat bileet viikonloppuna - kisaaminen on sivuseikka. Toki tulokset yritetään saada mahdollisimman oikein...Tervetuloa siis Rantareviirille, rennolla asenteella.
Urheilu jäänyt siis hieman sivuosaan, siis ainakin fyysisenä suoritteena. Urheilukisojen järjestäminen on ottanut pääosan. Ja toki huomenna tulee hypittyä, kiljuttua, tanssittua, kun pääsen katsomaan M-A-D-O-N-N-A-A. Aivan mahtavaa!
Että semmosta ohjelmassa loppuviikon ajan - blogi vaikenee loppuviikoksi. Maanantaina todnäk tilitystä kisaviikonlopun onnistumisesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)