Eilisissä harkoissa oli aika kiva putki, keppi, hyppy -hässäkkä. Tai ei se mikään hässäkkä ollut, me vaan saatiin siitä sellanen...Alkuun oli heti takaakierto ja se miten ajattelin viedä ei sitten toiminut yhtään. Kokeiltiin muutamia tapoja ja löytyi se paras; lähetys takaakiertoon ja sitten vaan mentiin. No, ehkä mä tein jonku vipstaakin siihen kohtaan, en vaan tiedä minkäniminen se on. Kauhean tarkka saa olla oman ajoituksen suhteen; kyllä on PALJON opittavaa!
Tutustumisessa sentään osasin mennä rauhallisesti ja mietin muka koiran linjoja tms. En kyllä oikein hyvin sitä osaa, oikein pitää keskittyä, että ei vaan huido menemään ja keskity esteiden järjestyksen muistamiseen. Rataantutustumiseen tarvitsisi jotain lisäoppia, mutta eiköhän se tässä kehity ajan mittaan myös.
Lähdössä yritti hiippailla, mutta kävin ajamassa pois ja nyt kiinnitin siihen huomiota, että käänsi myös pään pois esteiltä. Kiitos Jenni :) Ihan en varmaan niin kauaa malttanut olla poissa radalta kuin olisi pitäänyt, mutta parempi näin kuin, että annan sen karata...Pienin askelin kehitetään omaakin pitkäjänteisyyttä.
Suurin oivallus minkä eilen sain oli se, että "hei, mulla on näin makeesti irtoava koira ja mä voin liikkua melki mihin päin vaan ja se suorittaa sen esteen minkä haluan joka tapauksessa". Onko vähän makeeta lähettää koira kepeille, juosta itse sivuttain kauas ja koira vaan pujottelee täysiä! Tai koiran ollessa putkessa, mun ei todellakaan tarvitse juosta putken vieressä, vaan lähetys putkeen ja oma liike seuraavan esteen taakse vastaanottamaan. Aijettä ku toimi! Aikaisemmat koirat on ollut kuitenkin aikalailla kädessä pysyviä, joten tää on tosi iso juttu ja erilainen.
Nyt jo naurattaa eilisten treenien alku, kun kaksi kuumakallea päästetään radalle irti. SHHHHHHHHHHHHHHHHHHH, höyryt vaan pääsi ulos, kun me sekoiltiin! Tohon pitää keksiä jotain, kisoissa kun ei niitä anneta anteeksi. EIKU, me koitetaan vielä 7. kerran. No NYT! :D Hyvin jaksettiin sit keskittyä, kun oltiin eka dorkailtu tarpeeksi. Mutta myönnettäköön turhauduin hieman jossain vaiheessa ja päästin ruman sanan suusta. Turhauduin itseeni. Siihen, että en tehnyt niin kuin tutustuin vaan rupesin improvisoimaan. Mutta onneksi rämmin ojan pohjasta ylös ja lopputreeni olikin oikein kaunista.
Puomi tuntuu nyt toimivan namitekniikalla. Menee hyvällä vauhdilla loppuun, vaikka vaan lähetän sen ja seison itse alussa. Cool. Nyt uskallan sitä ottaa radallakin mukaan.
Viime aikoina olen iskostanut ja tajunnut sen ajatuksen, että nöyryys kasvaa treenatessa. Todellakin. Loffo opettaa mulle, että mikään ei oo itsestään selvää, sen kanssa pitää tehdä töitä. Ihana kulta.
tiistai 19. lokakuuta 2010
maanantai 18. lokakuuta 2010
Oikeat canicross -treenit
No niin, nyt vihdoin ja viimein pääsin VSPH:n järjestämiin Canicross -harkkoihin. Loffo on luonnonlahjakkuus. Vetää se ainakin osaa! Vielä, kun mun reidet toimis yhtä lujaa, niin johan mentäs.
Paikalla oli kolme muuta koirakkoa meidän lisäksi. Heti alkuun meinasi yksi belgi käydä Loffon päälle, mutta multa tuli selkärangasta leijonakarjasu perkeleiden säestämänä niin, että pikku -belgille tuli vähän kiire. Loffo oli kovin tyytyväinen, kun mamma piti sen puolia ja sain kyllä kehuja sitten muiltakin. Mun mielessä ehti jo käydä "ja tännehän et tana tuu". Kaikkea sitä on hauvansa eteen valmis tekemään.
Porukka oli jo juoksennellut puolisen tuntia, kun ehdin paikalle. Heinin ratsastus oli samaan aikaan. Me otettiin yksi lämmittelykierros ja sitten Ellu (vetäjä) halusi nähdä kuinka Loffo vetää. Lelulla hetsattiin ja Ellu juoksi edellä. Juuu, vetihän se...Myöhemmin pyysin, että saisin harjoitella ohituksia. Muut parit seisoivat pururadan reunoissa, eri puolilla, noin 20 metrin etäisyydellä toisistaan. Taas sama lelulla hetsaus ja ei kyllä sitten vilkaistukaan muita koiria, vaan täysiä vaan perään.
Ellu kovasti kehuikin, että Loffosta saa kyllä tosi makeen vetokoiran. Oon jotain piirteitä tästä ominaisuudesta jo huomannutkin ihan normilenkeilläkin ;). Ei siis mitään ihmeempää uutta tullut, mutta taas totesin, että kivempi on porukassa juoksennella kuin itsekseen.
SM -kisat jäi nyt sitten tältä vuodelta väliin. Näin se vaan on. Vähän hävettää, kun olen niitä niin hehkuttanut, mutta en vaan pysty nyt lähtemään. Kuukauden sisällä pitäisi muuttaa ja kamala pakkaaminen ja järjesteleminen. Ensi vuonna sitten ja toivottavasti saa muitakin mukaan niin on kivempi mennä.
Omaa kuntoa olen hoitanut juoksemalla, oon nyt näköjään aika hyvin hurahtanut siihen lajiin. Työpaikkaporukan kanssa käydään tiistaisin ja siellä on meillä ihka oma personal trainer, joka tekee meille treeniohjelman. Tosi hyödyllistä. Viime kerralla juostiin eri syketasoja ja olin niin ylpeä itsestäni, kun pystyin vetämään vielä silloinkin, kun tuntui, että nyt ei enää pysty. Pystyi.
Tänään toivottavasti pääsen katsomaan mun pikkusiskon vaavia. Kuvia olen jo nähnyt, mutta livenä pitää päästä PIAN hiplaamaan. Pieni.
Paikalla oli kolme muuta koirakkoa meidän lisäksi. Heti alkuun meinasi yksi belgi käydä Loffon päälle, mutta multa tuli selkärangasta leijonakarjasu perkeleiden säestämänä niin, että pikku -belgille tuli vähän kiire. Loffo oli kovin tyytyväinen, kun mamma piti sen puolia ja sain kyllä kehuja sitten muiltakin. Mun mielessä ehti jo käydä "ja tännehän et tana tuu". Kaikkea sitä on hauvansa eteen valmis tekemään.
Porukka oli jo juoksennellut puolisen tuntia, kun ehdin paikalle. Heinin ratsastus oli samaan aikaan. Me otettiin yksi lämmittelykierros ja sitten Ellu (vetäjä) halusi nähdä kuinka Loffo vetää. Lelulla hetsattiin ja Ellu juoksi edellä. Juuu, vetihän se...Myöhemmin pyysin, että saisin harjoitella ohituksia. Muut parit seisoivat pururadan reunoissa, eri puolilla, noin 20 metrin etäisyydellä toisistaan. Taas sama lelulla hetsaus ja ei kyllä sitten vilkaistukaan muita koiria, vaan täysiä vaan perään.
Ellu kovasti kehuikin, että Loffosta saa kyllä tosi makeen vetokoiran. Oon jotain piirteitä tästä ominaisuudesta jo huomannutkin ihan normilenkeilläkin ;). Ei siis mitään ihmeempää uutta tullut, mutta taas totesin, että kivempi on porukassa juoksennella kuin itsekseen.
SM -kisat jäi nyt sitten tältä vuodelta väliin. Näin se vaan on. Vähän hävettää, kun olen niitä niin hehkuttanut, mutta en vaan pysty nyt lähtemään. Kuukauden sisällä pitäisi muuttaa ja kamala pakkaaminen ja järjesteleminen. Ensi vuonna sitten ja toivottavasti saa muitakin mukaan niin on kivempi mennä.
Omaa kuntoa olen hoitanut juoksemalla, oon nyt näköjään aika hyvin hurahtanut siihen lajiin. Työpaikkaporukan kanssa käydään tiistaisin ja siellä on meillä ihka oma personal trainer, joka tekee meille treeniohjelman. Tosi hyödyllistä. Viime kerralla juostiin eri syketasoja ja olin niin ylpeä itsestäni, kun pystyin vetämään vielä silloinkin, kun tuntui, että nyt ei enää pysty. Pystyi.
Tänään toivottavasti pääsen katsomaan mun pikkusiskon vaavia. Kuvia olen jo nähnyt, mutta livenä pitää päästä PIAN hiplaamaan. Pieni.
torstai 7. lokakuuta 2010
Pitkästä aikaa
Tuntuu, että en ole kirjoittanut ikuisuuksiin. Aika menee niin, että ei mukana meinaa pysyä! Ihan järkkyä. Time flies when you're having fun. Tai jotain. Mitäköhän sitä haluais nyt sitten muistiin kirjoittaa...
Aloitetaan agilitysta. Ollaan päästy VASsin agilityryhmään, joka treenaa maanantaisin. Kahdet harkat on ollut. Ekalla kerralla oli tehty 2 -luokan hyppäri, joka pystyttiin tekeen melkeen kokonaan (paitsi rengas). Rimat on nyt medeissä. Meni yllättävän hienosti. Ainakin olin ihan fiiliksissä radan jälkeen. Tykkään niin tosi kovaa mennä ton koiran kanssa, vaikka välillä "vähän" häsätäänkin. Mielestäni olen kuitenkin onnistunut rauhoittamaan omaa ohjausta aika paljon. Tuomio Jenniltä tulee varmasti seuraavaksi, kun nähdään :D Mulle merkkaa tosi paljon, että Loff on niin innoissaan. Se on ihan huippua! Kerrankin joku, joka on vähintäänkin yhtä innostunut agilitysta kuin minä :D
Viime maanantaina oli keppikulma -harkat. Kepeille mentiin ihmekulmista ja pystyin lähettelemään, leijeröimään, valssailemaan ja leikkaamaan kepeillä. Kaaret on vielä ja aion ne pitääkin aika kauan, että tulee maximivarmuus. Keskeltä kaaret olivat jo poissa (kun ei löydetty niitä :p). Ei onneksi haitannut. Ainut mitä ei kestänyt kepeillä oli se, kun olin itse liian lähellä sisäänmenoa. Olin muka törkkäämässä sitä sinne, mutta hämääntyi siitä vaan ja alkoi säheltämään. Tietyssä tilanteessa tuo on todnäk tarpeellista, että saa käännöksen ennen keppejä pieneksi, joten täytynee alkaa harjoitella myös tällaisia tilanteita.
Puomia otin myös itsekseni, kun siitä on jäänyt vähän huono fiilis kesän jäljiltä. Alkoi hiipimään alastuloa. Nyt laitoin namin loppuun, hetsasin remmissä alussa ja juoksin sen kanssa namille. Toimi. En mielestäni joutunut yhtään vetämään tyyppiä mukana. Tosin oma liikekin oli koko ajan vieressä ja ilmeisesti se aijaaminen johtuu oman liikkeen pysähtymisestä tai jälkeen jäämisestä. Täytyy käyttää apuohjaajaa aina, kun mahdollista.
Kotona olen harkannut hieman eri tekniikoita, kun vielä on pihaa (ja kesää) jäljellä. Välillä roiskii rimoja, mutta lopetan heti ja huokailen kärsivänä nostaessani rimaa. Lähdössä olen tehnyt niin, kun hiippailee, että kävelen kohti ja murahtelen ja sitten seisoskellaan vähän aikaa niin, että ei tehdä mitään. Mielestäni toimii. Olen näillä näkymin päätymässä siihen, että laitan makaamaan lähtöön - tuntuu olevan luontevampi asento. Pitää vaan jättää tarpeeksi kauaksi.
Tokoakin ollaan harkattu. Ollaan VASsin tokon alkeet -kurssilla, johon olen vissiin päässyt 2 - 3 kertaa. On se kumma, kun agilitylle ja omille juoksutreeneille löytyy aina aikaa, mutta jostain syystä tokolle ei niinkään...No, viime harkoissa Loffo keskittyi katsomaan naapurikentän agilitytreenejä ja minä yritin treenata tokoa (ja haaveilin pääseväni testaamaan niitä ohjauksia mitä kentällä tehtiin ;)). Välillä sitten yhdessä jotain häsättiin. En tiedä onko meistä tokoilijoiksi. Kunhan nyt jotain opetellaan.
Juoksemassa ollaan Loffon kanssa käyty pari kertaa viikossa ja juuripa muistin, että Canicrossin SM -kisoihin taitaa olla ilmoittautuminen näinä päivinä...meillä taitaa vaan muutto olla juuri silloin..vaikka ihan oikeesti kyllä huvittais mennä - kuka lähtis potkiin mua persuksiin sinne kisoihin?! ABB:llä aloitti FunRunners -ryhmä, jossa treenataan juoksutekniikkaa, sinnekin ilmoittauduin. Tuntuu tosi tehokkaalta, joten tätä täytyy jatkaa! Pilates,jooga -tunnilla olen käynyt torstai -iltaisin. Joten ei ihme, että Heini jo kysyikin että meeks äiti tänäKIN iltana jumppaan...Ehkä äidin ei ihan niin paljon tarvis mennä :p Ikuinen dilemma.
Tilasin Loffolle parin viikon päähän hierojan Seinäjoelta. Ihan kiva käydä hoidattamassa poitsua, vaikka mitään kummaa ei tunnu olevankaan. Pitäähän sitä urheilijaa huoltaa. Pitäs vissiin itsellekin hommata joku hieronta, kun jalat tuntuu aika tukkoselta. Ja kurkku :/ Mutta siihen ei vissiin hieronta auta.
Aloitetaan agilitysta. Ollaan päästy VASsin agilityryhmään, joka treenaa maanantaisin. Kahdet harkat on ollut. Ekalla kerralla oli tehty 2 -luokan hyppäri, joka pystyttiin tekeen melkeen kokonaan (paitsi rengas). Rimat on nyt medeissä. Meni yllättävän hienosti. Ainakin olin ihan fiiliksissä radan jälkeen. Tykkään niin tosi kovaa mennä ton koiran kanssa, vaikka välillä "vähän" häsätäänkin. Mielestäni olen kuitenkin onnistunut rauhoittamaan omaa ohjausta aika paljon. Tuomio Jenniltä tulee varmasti seuraavaksi, kun nähdään :D Mulle merkkaa tosi paljon, että Loff on niin innoissaan. Se on ihan huippua! Kerrankin joku, joka on vähintäänkin yhtä innostunut agilitysta kuin minä :D
Viime maanantaina oli keppikulma -harkat. Kepeille mentiin ihmekulmista ja pystyin lähettelemään, leijeröimään, valssailemaan ja leikkaamaan kepeillä. Kaaret on vielä ja aion ne pitääkin aika kauan, että tulee maximivarmuus. Keskeltä kaaret olivat jo poissa (kun ei löydetty niitä :p). Ei onneksi haitannut. Ainut mitä ei kestänyt kepeillä oli se, kun olin itse liian lähellä sisäänmenoa. Olin muka törkkäämässä sitä sinne, mutta hämääntyi siitä vaan ja alkoi säheltämään. Tietyssä tilanteessa tuo on todnäk tarpeellista, että saa käännöksen ennen keppejä pieneksi, joten täytynee alkaa harjoitella myös tällaisia tilanteita.
Puomia otin myös itsekseni, kun siitä on jäänyt vähän huono fiilis kesän jäljiltä. Alkoi hiipimään alastuloa. Nyt laitoin namin loppuun, hetsasin remmissä alussa ja juoksin sen kanssa namille. Toimi. En mielestäni joutunut yhtään vetämään tyyppiä mukana. Tosin oma liikekin oli koko ajan vieressä ja ilmeisesti se aijaaminen johtuu oman liikkeen pysähtymisestä tai jälkeen jäämisestä. Täytyy käyttää apuohjaajaa aina, kun mahdollista.
Kotona olen harkannut hieman eri tekniikoita, kun vielä on pihaa (ja kesää) jäljellä. Välillä roiskii rimoja, mutta lopetan heti ja huokailen kärsivänä nostaessani rimaa. Lähdössä olen tehnyt niin, kun hiippailee, että kävelen kohti ja murahtelen ja sitten seisoskellaan vähän aikaa niin, että ei tehdä mitään. Mielestäni toimii. Olen näillä näkymin päätymässä siihen, että laitan makaamaan lähtöön - tuntuu olevan luontevampi asento. Pitää vaan jättää tarpeeksi kauaksi.
Tokoakin ollaan harkattu. Ollaan VASsin tokon alkeet -kurssilla, johon olen vissiin päässyt 2 - 3 kertaa. On se kumma, kun agilitylle ja omille juoksutreeneille löytyy aina aikaa, mutta jostain syystä tokolle ei niinkään...No, viime harkoissa Loffo keskittyi katsomaan naapurikentän agilitytreenejä ja minä yritin treenata tokoa (ja haaveilin pääseväni testaamaan niitä ohjauksia mitä kentällä tehtiin ;)). Välillä sitten yhdessä jotain häsättiin. En tiedä onko meistä tokoilijoiksi. Kunhan nyt jotain opetellaan.
Juoksemassa ollaan Loffon kanssa käyty pari kertaa viikossa ja juuripa muistin, että Canicrossin SM -kisoihin taitaa olla ilmoittautuminen näinä päivinä...meillä taitaa vaan muutto olla juuri silloin..vaikka ihan oikeesti kyllä huvittais mennä - kuka lähtis potkiin mua persuksiin sinne kisoihin?! ABB:llä aloitti FunRunners -ryhmä, jossa treenataan juoksutekniikkaa, sinnekin ilmoittauduin. Tuntuu tosi tehokkaalta, joten tätä täytyy jatkaa! Pilates,jooga -tunnilla olen käynyt torstai -iltaisin. Joten ei ihme, että Heini jo kysyikin että meeks äiti tänäKIN iltana jumppaan...Ehkä äidin ei ihan niin paljon tarvis mennä :p Ikuinen dilemma.
Tilasin Loffolle parin viikon päähän hierojan Seinäjoelta. Ihan kiva käydä hoidattamassa poitsua, vaikka mitään kummaa ei tunnu olevankaan. Pitäähän sitä urheilijaa huoltaa. Pitäs vissiin itsellekin hommata joku hieronta, kun jalat tuntuu aika tukkoselta. Ja kurkku :/ Mutta siihen ei vissiin hieronta auta.
maanantai 13. syyskuuta 2010
Leiriltä kotiin tuomisia
Viikonloppu vietettiin Eyewitness -leirillä. Loffo pääsi mukaan, kun on ns. wannabe EW. Melkein sukua julkkikselle. Anja oli kouluttamassa pe - la ja sunnuntaina Jenni.
Mitä jäi käteen:
- mustelmia
- haavoja
- rikkinäiset housut
- itkuja
- nauruja
- kaatuminen
- juoksuharjoitukset
- kädestä pitäen opetettuja tekniikoita
Aika paljon mahtui siis pariin päivään! Ja varmaan jotain unohdinkin. Perjantaina saavuttiin paikalle ja treenit aloittivat taitavat kolmosluokan koirakot. En oikein muista mitään perjantain treeneistä, kun en itse mennyt. Loffo riekkui radan reunalla ja mulle näytettiin miten sen saa pidettyä paikalla. Eli karvoista kiinni ja nopea kiskasu omalle paikalle. Rauhoittui siihen. En ehkä oikein tykännyt, mutta toimi ja mulle vannottiin, että koira ei siitä kärsinyt. No, sitten iltaa istuessa kodalla, en malttanut olla hakematta Loffoa sinne. Sehän hillui sielläkin. Sitten tuli vähän liikaa neuvoja yhtäaikaa, lisäksi mielessä taisi pyöriä agilityyn liittymättömiäkin asioita, ja sitten rupesin itkemään. Voi että mä inhoon kun oon niin tommonen herkkis. Argh. Yritin eka sitä pidätellä, mutta silmät vaan vuoti ku joku vesiputous. Yök. Jotenkin vaan tunsin itseni niin huonoksi koiranomistajaksi ja toisaalta Loffo on mulle niin kamalan tärkeä, että en haluaisi sille olla ilkeä. Ja vaikka mulle kuinka vakuutettiin, että koira ei niistä otteista kärsi, niin en tiedä. Oon toivoton romantikko tai jotain ;) No ei enempää tästä aiheesta, ehkä mulle jotain jäi pääkoppaan.
Agilitytreeneistä jäi päällimmäiseksi mieleen Jennin sunnuntaitreeneistä rauhallisuus ja se, että mun pitää huomattavasti enemmän keskittyä rataan tutustumiseen. Että saisin sen rauhallisuuden ja jatkuvuuden jo siinä vaiheessa iskostettua selkärankaan, jotta koiran ei tarvitse kärsiä mun taitamattomuudesta, vaan se saa tulla "valmiiseen pöytään". Anjalta saatiin ihan positiivista palautetta, rimat saadaan kuulemma nostaa ylös. Loffon vauhdissa ja käännöksissä ei ollut moittimista, palkkaamista voin vähentää, että en kuumenna koiraa liikaa. Agility sinänsä riittää sille jo palkaksi. Paikalla se ei pysynyt juuri ollenkaan, aijasi taas esteitä. Hyhhyh.
Tekniikoista mieleen jäi viskileikkaus, poispäinkäännös ja leijeröinti. Nää oli ihan uusia juttuja. Mitäköhän muuta.
Niin tietty Konnan kanssa sain mennä. Olipa hurjan vaikeaaa!! Ennakointia ja ennakointia. Apua. Tässä onkin opettelemista. Piti kyllä tosi selvästi kertoa kaksi estettä eteenpäin mitä tehdään, muuten oltiin ties missä. Ihana Konna. Ei ihan juoksemalla pärjää sen kanssa. En oikein muista onnistuttiinko missään kohdassa kovinkaan hyvin, tuntui että päästiin aina pari estettä kerralla ja sitten Anja opasti kädestä pitäen miten piti viedä. Sitten yritin, mutta oli tosi vaikeaa. Kepeille sain lähetettyä ihan ihmekulmista ja juostua itse takaa ohi, niin tyyppi vaan jatkaa pujottelua. Taitava.
Juoksemassa kävin Riikan kanssa, joka on ilmeisesti urheillut vähän enemmän :D Halusin harjoitella ohituksia Loffon kanssa ja pikkasen lujaa pingottiin menemään hiekkatiellä. Kyllä me ohi sit päästiin, ku Riikka ja Figo vähän hidasti. Loffon vauhtikin oli aivan eri tasoa, kun oli juoksuseuraa. Ei meinannut mun kintut yhtä nopeesti rullata kuin olis ollut tarve.
Kotiläksyiksi siis rataantutustumista, koiran linjojen tarkkailua, rauhallisuutta ja vähemmän suullisia käskyjä. Täytyy ehkä tänään jotain pihassa koittaa...tai ainakin huomenna.
Mitä jäi käteen:
- mustelmia
- haavoja
- rikkinäiset housut
- itkuja
- nauruja
- kaatuminen
- juoksuharjoitukset
- kädestä pitäen opetettuja tekniikoita
Aika paljon mahtui siis pariin päivään! Ja varmaan jotain unohdinkin. Perjantaina saavuttiin paikalle ja treenit aloittivat taitavat kolmosluokan koirakot. En oikein muista mitään perjantain treeneistä, kun en itse mennyt. Loffo riekkui radan reunalla ja mulle näytettiin miten sen saa pidettyä paikalla. Eli karvoista kiinni ja nopea kiskasu omalle paikalle. Rauhoittui siihen. En ehkä oikein tykännyt, mutta toimi ja mulle vannottiin, että koira ei siitä kärsinyt. No, sitten iltaa istuessa kodalla, en malttanut olla hakematta Loffoa sinne. Sehän hillui sielläkin. Sitten tuli vähän liikaa neuvoja yhtäaikaa, lisäksi mielessä taisi pyöriä agilityyn liittymättömiäkin asioita, ja sitten rupesin itkemään. Voi että mä inhoon kun oon niin tommonen herkkis. Argh. Yritin eka sitä pidätellä, mutta silmät vaan vuoti ku joku vesiputous. Yök. Jotenkin vaan tunsin itseni niin huonoksi koiranomistajaksi ja toisaalta Loffo on mulle niin kamalan tärkeä, että en haluaisi sille olla ilkeä. Ja vaikka mulle kuinka vakuutettiin, että koira ei niistä otteista kärsi, niin en tiedä. Oon toivoton romantikko tai jotain ;) No ei enempää tästä aiheesta, ehkä mulle jotain jäi pääkoppaan.
Agilitytreeneistä jäi päällimmäiseksi mieleen Jennin sunnuntaitreeneistä rauhallisuus ja se, että mun pitää huomattavasti enemmän keskittyä rataan tutustumiseen. Että saisin sen rauhallisuuden ja jatkuvuuden jo siinä vaiheessa iskostettua selkärankaan, jotta koiran ei tarvitse kärsiä mun taitamattomuudesta, vaan se saa tulla "valmiiseen pöytään". Anjalta saatiin ihan positiivista palautetta, rimat saadaan kuulemma nostaa ylös. Loffon vauhdissa ja käännöksissä ei ollut moittimista, palkkaamista voin vähentää, että en kuumenna koiraa liikaa. Agility sinänsä riittää sille jo palkaksi. Paikalla se ei pysynyt juuri ollenkaan, aijasi taas esteitä. Hyhhyh.
Tekniikoista mieleen jäi viskileikkaus, poispäinkäännös ja leijeröinti. Nää oli ihan uusia juttuja. Mitäköhän muuta.
Niin tietty Konnan kanssa sain mennä. Olipa hurjan vaikeaaa!! Ennakointia ja ennakointia. Apua. Tässä onkin opettelemista. Piti kyllä tosi selvästi kertoa kaksi estettä eteenpäin mitä tehdään, muuten oltiin ties missä. Ihana Konna. Ei ihan juoksemalla pärjää sen kanssa. En oikein muista onnistuttiinko missään kohdassa kovinkaan hyvin, tuntui että päästiin aina pari estettä kerralla ja sitten Anja opasti kädestä pitäen miten piti viedä. Sitten yritin, mutta oli tosi vaikeaa. Kepeille sain lähetettyä ihan ihmekulmista ja juostua itse takaa ohi, niin tyyppi vaan jatkaa pujottelua. Taitava.
Juoksemassa kävin Riikan kanssa, joka on ilmeisesti urheillut vähän enemmän :D Halusin harjoitella ohituksia Loffon kanssa ja pikkasen lujaa pingottiin menemään hiekkatiellä. Kyllä me ohi sit päästiin, ku Riikka ja Figo vähän hidasti. Loffon vauhtikin oli aivan eri tasoa, kun oli juoksuseuraa. Ei meinannut mun kintut yhtä nopeesti rullata kuin olis ollut tarve.
Kotiläksyiksi siis rataantutustumista, koiran linjojen tarkkailua, rauhallisuutta ja vähemmän suullisia käskyjä. Täytyy ehkä tänään jotain pihassa koittaa...tai ainakin huomenna.
tiistai 31. elokuuta 2010
Agiliitia pitkästä aikaa
Tuntui, että oli ikuisuus meidän edellisistä harkoista. No, ainakin pari viikkoa. Mullehan se kärsivällisenä ihmisenä on ikuisuus. Olen ollut flunssassa ja lisäksi kaikkea muuta härdelliä; kuten myyty talo, taisteltu Olavin hoitopaikasta (taistelu, joka on vielä kesken) jne. Lisäksi Loffo oli pari päivää aika kovalla ripulilla. Talttui sitten Canicurilla. Niin ja sitten vielä olen yt:na VASsin pm -kisoissa ensi lauantaina. Yötä myöten väkäsin työntekijälistoja. Huah. On se kivaa, kun on niin energinen ihminen. Not.
No, mutta asiaan. Eilen oltiin Tanjan kanssa kentällä. Mukana Neela ja Loffo. Lindalla oli alkanut juoksu. Ei jaksettu kovin paljon esteitä kantaa, 4 aitaa, kepit, keinu ja putki. Halusin treenata päällejuoksua. Aika kovaa piti käskyttää, että Loffo kääntyi, kun oli niin täysiä menossa putkeen. Kiinnitettiin tällä kertaa enemmän huomiota etenemiseen ja yritettiin välttää pyörimis/haukkumistilanteita. Oli kyllä kivat harkat siinä mielessä, kun tuntui, että ei vaan jotain roiskinut, vaan oikeesti mietittiin ja juteltiin eri kohdista. Palkkaa aina eteen laitettaessa onnistui hyvin eteneminen.
Keppejä otin uusilla muoviohjureilla. Vähän ehkä vierasti niitä, mutta kyllähän se pujottelee. Pitäisi vaan saada enemmän toistoja verkoilla, ei kyllä ihan kestä "mitä vaan" kepeillä, kun on pelkät ohjurit.
Otin myös 55 cm hyppyä muutaman kerran. Vuoden maaginen ikä alkaa lähestymään, niin voi sitä varmaan jo kokeilla joitain kertoja. Ihan kivasti hyppää, kun vaan muistaa katsoa, että siinä on rima. Aina ei muistanut. Raukka, juoksi päin kerran. Hih, minä sadistina ajattelin, että opitpahan ainakin katsomaan etees. Hähää.
Puomi on ollut pieni ongelma tai siis sen alastulo. Hiipii. Nyt sitten tehtiin niin, että Tanja juoksi Loffo remmissä puomia ja minä tulin takana. Käskytin kontaktille. Kuulemma yritti hidastaa, mutta onneks Tandella on poweria hanskoissa, niin sai kiskottua sen alas asti. Tähän varmaan tarvii toistoja aika rutkasti, että alkaa toimimaan. Eiköhän se siitä.
Summa summarum: jäi hyvä mieli. Koira on ihana. Itseeni olen semityytyväinen, plussaa siitä, että pystyn analysoimaan ja mielestäni sain kädet pidettyä aika rauhassa, miinusta ehkä äänenkäytöstä. Mä en oo ihan vakuuttunut tarviiko se noin "vahvaa" käskytystä; onko se turhaa, syökö se uskottavuutta tosi tilanteissa? Mun käskytys vaan tulee jostain selkärangasta. Täytyy miettiä.
No, mutta asiaan. Eilen oltiin Tanjan kanssa kentällä. Mukana Neela ja Loffo. Lindalla oli alkanut juoksu. Ei jaksettu kovin paljon esteitä kantaa, 4 aitaa, kepit, keinu ja putki. Halusin treenata päällejuoksua. Aika kovaa piti käskyttää, että Loffo kääntyi, kun oli niin täysiä menossa putkeen. Kiinnitettiin tällä kertaa enemmän huomiota etenemiseen ja yritettiin välttää pyörimis/haukkumistilanteita. Oli kyllä kivat harkat siinä mielessä, kun tuntui, että ei vaan jotain roiskinut, vaan oikeesti mietittiin ja juteltiin eri kohdista. Palkkaa aina eteen laitettaessa onnistui hyvin eteneminen.
Keppejä otin uusilla muoviohjureilla. Vähän ehkä vierasti niitä, mutta kyllähän se pujottelee. Pitäisi vaan saada enemmän toistoja verkoilla, ei kyllä ihan kestä "mitä vaan" kepeillä, kun on pelkät ohjurit.
Otin myös 55 cm hyppyä muutaman kerran. Vuoden maaginen ikä alkaa lähestymään, niin voi sitä varmaan jo kokeilla joitain kertoja. Ihan kivasti hyppää, kun vaan muistaa katsoa, että siinä on rima. Aina ei muistanut. Raukka, juoksi päin kerran. Hih, minä sadistina ajattelin, että opitpahan ainakin katsomaan etees. Hähää.
Puomi on ollut pieni ongelma tai siis sen alastulo. Hiipii. Nyt sitten tehtiin niin, että Tanja juoksi Loffo remmissä puomia ja minä tulin takana. Käskytin kontaktille. Kuulemma yritti hidastaa, mutta onneks Tandella on poweria hanskoissa, niin sai kiskottua sen alas asti. Tähän varmaan tarvii toistoja aika rutkasti, että alkaa toimimaan. Eiköhän se siitä.
Summa summarum: jäi hyvä mieli. Koira on ihana. Itseeni olen semityytyväinen, plussaa siitä, että pystyn analysoimaan ja mielestäni sain kädet pidettyä aika rauhassa, miinusta ehkä äänenkäytöstä. Mä en oo ihan vakuuttunut tarviiko se noin "vahvaa" käskytystä; onko se turhaa, syökö se uskottavuutta tosi tilanteissa? Mun käskytys vaan tulee jostain selkärangasta. Täytyy miettiä.
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Kuka kyseessä?
Hoitoillan ratoksi pieni kilpailu. Kuka on kyseessä näissä seuranhakuilmoituksissa. Voittajalle tarjotaan siideri tai muu alkoholipitoinen juoma :)
Numero 1
Moi! Etsin seuraa nopeista naisista. Harrastan motocrossia, maastopyöräilyä sekä kehonrakennusta. Olen tiiviistä rungosta koostuva aktiivinen nuorimies, joka ei haasteita pelkää. Samanhenkiset gimmat ottakaa yhteyttä. Läskit ja rillipäät älköön vaivautuko.
Nimim. Kuumaa kamaa
Numero 2
Hei, olen hiljainen ja luotettava poikamies. Ehkä hieman runosielu. Harrastankin kirjoittamista, lähinnä pöytälaatikkoon, mutta tykkään myös juosta. Etsin keskustelukumppania pimeisiin iltoihin, ehkä voimme jakaa yhteiset kävelylenkitkin. Asun äitini luona, joten toivon, että sinulla on oma asunto, jossa voimme tutustua toisiimme rauhassa. Pidän pojista...
Nimim. ikuinen mammanpoikako?
Numero 3
Hei! En ole mikään pitsinnyplääjä vaikka ikää on jo kunnioitettavasti kertynytkin. Etsin seuraa miehistä, jotka eivät väitä vastaan vaan tuntevat paikkansa tässä maailmassa ja kunnioittavat naisia. En kuitenkaan kaipaa ovimattoa. Mikäli osaat laittaa ruokaa, ota yhteyttä!
Nimim. Kaikki (ruoka) käy
Numero 4
Jei! Eiku Hei! Mä diggaan livemusasta, erityisesti vaihtehto -undergroundbändit pimeissä kellareissa sytyttävät. Tuu mun messiin ja löydetään yhdessä tulevaisuuden biitit. Kovasta ulkokuoresta huolimatta mussa on jotain deepiä; rakastan syvällisiä pohdintoja elämästä ja sen kovuudesta. Onko susta mulle ajatuksen juureksi?
Nimim. Black eyed girl
Numero 5
Herrasmies etsii sienestyskaveria pimeisiin syysiltoihin. Ehkä sinunkin askel jo hieman painaa, voimme tukea toisiamme elämän viimeisillä poluilla. Elämäniloa on vielä runsaasti ja haluaisin kokemukset jakaa jonkun lämminhenkisen ystävän kanssa. Tule mukaani, minulla on lämpöä jaettavaksi.
Nimim. Ei kylmää talvea
Numero 6
Etsin seuraa ihmisistä, jotka viljelevät yrttejä. Erityisenä mielenkiintona eksoottiset, harvinaiset yrtit, joissa yhdistyvät maanläheisyys sekä aromaattiset tuoksut. Seuralaiseni tulisi olla itsenäinen ja hyvin älykäs.
Nimim. Kukkahatut kunniaan
Numero 1
Moi! Etsin seuraa nopeista naisista. Harrastan motocrossia, maastopyöräilyä sekä kehonrakennusta. Olen tiiviistä rungosta koostuva aktiivinen nuorimies, joka ei haasteita pelkää. Samanhenkiset gimmat ottakaa yhteyttä. Läskit ja rillipäät älköön vaivautuko.
Nimim. Kuumaa kamaa
Numero 2
Hei, olen hiljainen ja luotettava poikamies. Ehkä hieman runosielu. Harrastankin kirjoittamista, lähinnä pöytälaatikkoon, mutta tykkään myös juosta. Etsin keskustelukumppania pimeisiin iltoihin, ehkä voimme jakaa yhteiset kävelylenkitkin. Asun äitini luona, joten toivon, että sinulla on oma asunto, jossa voimme tutustua toisiimme rauhassa. Pidän pojista...
Nimim. ikuinen mammanpoikako?
Numero 3
Hei! En ole mikään pitsinnyplääjä vaikka ikää on jo kunnioitettavasti kertynytkin. Etsin seuraa miehistä, jotka eivät väitä vastaan vaan tuntevat paikkansa tässä maailmassa ja kunnioittavat naisia. En kuitenkaan kaipaa ovimattoa. Mikäli osaat laittaa ruokaa, ota yhteyttä!
Nimim. Kaikki (ruoka) käy
Numero 4
Jei! Eiku Hei! Mä diggaan livemusasta, erityisesti vaihtehto -undergroundbändit pimeissä kellareissa sytyttävät. Tuu mun messiin ja löydetään yhdessä tulevaisuuden biitit. Kovasta ulkokuoresta huolimatta mussa on jotain deepiä; rakastan syvällisiä pohdintoja elämästä ja sen kovuudesta. Onko susta mulle ajatuksen juureksi?
Nimim. Black eyed girl
Numero 5
Herrasmies etsii sienestyskaveria pimeisiin syysiltoihin. Ehkä sinunkin askel jo hieman painaa, voimme tukea toisiamme elämän viimeisillä poluilla. Elämäniloa on vielä runsaasti ja haluaisin kokemukset jakaa jonkun lämminhenkisen ystävän kanssa. Tule mukaani, minulla on lämpöä jaettavaksi.
Nimim. Ei kylmää talvea
Numero 6
Etsin seuraa ihmisistä, jotka viljelevät yrttejä. Erityisenä mielenkiintona eksoottiset, harvinaiset yrtit, joissa yhdistyvät maanläheisyys sekä aromaattiset tuoksut. Seuralaiseni tulisi olla itsenäinen ja hyvin älykäs.
Nimim. Kukkahatut kunniaan
tiistai 17. elokuuta 2010
3,5 kilsan testilenkki
Eilen kävin juoksemassa testimielessä kisamatkan 3,5 kilsaa Metsäkalliossa. Loffon kanssa tietty. Eka lämmiteltiin 2,5 kilsan lenkki, käveltiin ja hölkkäiltiin ja Loffis sai tehdä poikajuttuja; nuuskutella ja merkkailla. Toinen kierros sitten lähdettiin juoksemaan. Olin psyykannut itseäni koko lämppärin ajan ja tehnyt mielikuvaharjoituksia siitä kuinka juoksu sujuu. Ihanan kevyesti lähtikin ja ainoastaan viimeiset 200 metriä otti koville, kun spurttasin suht täysiä. Loffokin jaksoi ihan eri tavalla kuin viimeksi. Ajaksi tuli 19 minuuttia. Tavoite 15. Ja sen repäsin hatusta. Ei mitään käsitystä onko se saavutettavissa :D
Vaikea arvioida omaa vauhtia, kun ei ole kovin paljon juossut. Nyt jälkeenpäin, kun ajattelen niin olisin voinut aloittaa paljon lujempaa, sen verran kevyesti kulki. Pienenä ongelmana on se, että Loffo aloittaa laukkaamisen, jos menen lujempaa ja haluan pitää sen ravissa. Mahtaakohan muut koirat kisoissa laukata? Pakkohan niiden on, jos ohjaajat juoksee lujaa.
Ohituksia tuli treenattua. Purskalla oli aika paljon porukkaa ja "reuna" ja "mene" käskyillä mentiin ihmisistä suht kivasti ohi. Koirat olikin sitten vähän eri asia. Ohi mentiin, mutta remmin avustuksella; ihmisten ohituksessa riitti pelkkä käsky. Syyskuun alussa alkaakin VSPH:llä canicross -treenit, niin saadaan hyvää harjoitusta myös koirien kanssa juoksemisesta.
Tänä aamuna sängystä ylös 6.10 ja lenkille. Tein palauttelulenkin nyt aamulla jo, kun en oikein tiedä vielä meidän illan ohjelmaan. 40 minuuttia hölköttelin. Täydellinen juoksuilma; kirpeä ja syksyä ilmassa. Syksy on mun suosikki.
Vaikea arvioida omaa vauhtia, kun ei ole kovin paljon juossut. Nyt jälkeenpäin, kun ajattelen niin olisin voinut aloittaa paljon lujempaa, sen verran kevyesti kulki. Pienenä ongelmana on se, että Loffo aloittaa laukkaamisen, jos menen lujempaa ja haluan pitää sen ravissa. Mahtaakohan muut koirat kisoissa laukata? Pakkohan niiden on, jos ohjaajat juoksee lujaa.
Ohituksia tuli treenattua. Purskalla oli aika paljon porukkaa ja "reuna" ja "mene" käskyillä mentiin ihmisistä suht kivasti ohi. Koirat olikin sitten vähän eri asia. Ohi mentiin, mutta remmin avustuksella; ihmisten ohituksessa riitti pelkkä käsky. Syyskuun alussa alkaakin VSPH:llä canicross -treenit, niin saadaan hyvää harjoitusta myös koirien kanssa juoksemisesta.
Tänä aamuna sängystä ylös 6.10 ja lenkille. Tein palauttelulenkin nyt aamulla jo, kun en oikein tiedä vielä meidän illan ohjelmaan. 40 minuuttia hölköttelin. Täydellinen juoksuilma; kirpeä ja syksyä ilmassa. Syksy on mun suosikki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)