Hullut reissut on parhaita

Eilen ajelin Lempäälään kisaamaan kolme starttia Leena Rantamäki-Lahtisen radoille. Etukäteen jänskätti vähän minkälainen alusta tulee olemaan, kun liukkaudesta varoiteltiin. Jennin kanssa käytiin hyvä keskustelu päivällä siitä mikä mulle on tärkeää kisaamisessa ja miten asetan tavoitteita. Mulla on tapana tavoitella kuuta taivaalta, vaikka siihen ei ole vielä realistisia mahdollisuuksia. Tärkeää on tiedostaa oma tasonsa ja näin nauttia siitä mitä me just nyt osataan. Näillä eväillä matkaan lähdettiin.

Kisapaikalle pääsin hyvissä ajoin, ei jännittänyt oikeastaan yhtään. Jotenkin tosi levollinen olo. Mulle jotenkin sopii noi pitkät kisamatkat ja vieraat ympäristöt. En ehdi keskittyä kaikkeen epäoleelliseen säätämiseen.

Eka rata näytti tältä. Piirretty muistista, ja kaikki radat olivat suht samalla profiililla, joten en mene 100% takuuseen, että oli juuri näin, mutta aika lähelle kuitenkin.



Alkua mietin kovasti mihin sijoittuisin. Päätin sitten jäädä kakkosesteen ja putken väliin, ja tehdä valssin ennen putkea. Lähdössä oli hieman vaikeuksia, jätkää ilmeisesti poltteli erilainen alusta, ku ei hanuri pysynyt maassa...no, joka tapauksessa istui jotenkin ja luvan kanssa lähti liikkeelle. Maltoin katsoa kakkosesteen, ehkä jopa liian hyvin, koska valssi oli myöhässä ja Loffo oli jaloilla. No, ei siinä mitään. Putken jälkeen sokkari ja keinulle. Sitten menin lähestulkoon takaperin kolme seuraavaa hyppyä. Ehkä hieman liioittelin hartialinjaa, mutta pysyipä rimat! Puomilla tuli sitten sikakiire, meni kuitenkin kontaktille ihan ok. Puomin jälkeen tein pakkovalssia ja tarkoitus oli 10 -hypylle tehdä valssijaakotus. Jäätiin vähän pyörimään, kun todnäk puomin jälkeisessä pakkovalssissa käänsin myöhässä ja olin siis myöhässä myös tuossa kohdassa. Itsepäisesti vaadin mun ohjaukseen ja sitten puolivalssilla kepeille. Loppu onkin historiaa :) Aalla tajusin, että hitto meillähän ei oo virheitä. Ja näinhän siinä kävi, nolla tulla tupsahti tupaan! Jee :) Osallistujia oli 20, ja me vielä voitettiin. Nyt siis yhtä vailla kolmosesta. Hui.

Aivan kuin olisi iso kivi pudonnut hartioilta. Tiedän, että se yksi tulee, kun on tullakseen. Meidän meno on niin ailahtelevaista vielä, että en siitä todellakaan ota paineita.

Toinen rata oli suunnilleen samalla profiililla, kulman hypyistä ei mitään havaintoa missä kulmassa mikäkin oli.



Jätkä ei taas meinannut millään pysyä lähdössä, mutta pysyi sit kuitenkin. Kävi vielä kuumempana kuin ekalla. Lähdettiin jo toisena radalle, joten hirveästi aikaa kontaktin luomiseen ei ollut. Menin kakkosen alapuolelle, lähelle kolmosta. Ohjaus kakkosella, ja puolivalssi tms kolmoselle. Ei tullut yhtään ohjaukseen kakkoselta, vaan oli menossa kovasti kepeille. Mulla oli rintamasuunta kolmosen ponnistuskohtaa kohden ja jalatkin sinnepäin, mutta ehkä olisin voinut suhista ennen kakkosta. Nyt oli jo niin itsetietäväisenä menossa, että ei mitään rajaa. Hih. No, tuli kuitenkin kolmoselle ja hienosti kepeille.

Taas kulma takaperin juosten, puomilla jäin jälkeen ja nyt tyyppi ei kestänyt sitä. Jäi katsomaan ennen alastuloa ja pomppasi pois. Palautin, vaikka oli nolla alla, mutta ei tullut mieleenkään tehdä muuta. Siitä sitten jatkettiin puhtaalla loppuun. Tästä radasta jäi huikean hyvä mieli. Oli ohjauksellisesti parempi kuin ensimmäinen, ei niin jäykkää ehkä. Loffo haukkui melkein koko radan, mikä kertoo siitä, että lujaa mennään.

Kolmoselle mentäessä aloin jo olemaan hieman hyytynyt. Ei pahasti, mutta tuntui, että nyt on annettu jo kaikkemme. Sain kuitenkin tsempattua vielä tämän. Kolme starttia tuntuu olevan vielä meille liikaa.



Alku oli ihan paskamainen. Meinasin brassailla ja mennä pituudelle kutsumaan. En sitten jaksanut ja menin renkaalle. Nyt lähtö kaikista surkein, joudun palauttamaan varmaan kolme kertaa, mutta pysyi sitten. Eka rima alas, varmaan ennakoin eteenpäin menoa jo niin kovasti, että aloin juoksemaan liian aikaisin. Tai siis käänsin hartialinjan liian aikaisin. Menin sisälinjaa. Tarkoituksena puolivalssi ennen putkea. Aalla liukui yli. Perhana. Palautin sinne ja jatkoin pokkana matkaa. Mulla käväs mielessä, että ainii, pitäs vissiin poistua, mutta en sit poistunut..aika epätyypillistä mulle. Kepeille meni jo täysiä, puuhkahäntä vaan vipatti, kun olin vielä muurilla. Niin makeen näköstä, ku yks niin tietää mitä pitää tehdä. Muru.

Ysihypystä tuli välistä, en ohjannut enää kunnolla. Putkella jäin jälkeen ja leikkasin keinun takana. 12 ja 13 väliin puolivalssi, toimi jees. Loffo alkoi haukkumaan. Puomilta taas luisui yli. YÖK. Mistä näitä nyt tulee?! Palautin. Sitten tuomari vihelsi pilliin. Olin aivan, että upsista, mitäköhän mä nyt touhuan. Otin sit vielä kaksi hyppyä ja häivyin radalta. Niinku rata loppuki jo :D

Minä, joka yleensä kunnioitan auktoriteetteja ja pidän tärkeänä noudattaa sääntöjä, niin olin tommonen anarkisti. Mitä on tapahtunut?! Olin vaan niin päättänyt, että tuo pikkuinen karvaukko tekee radat niin kuin se osaa. Ei mitään sooloilua, vaikka olis kuinka kivaa ja vaikka kuinka muistais viiveellä, että pitäs pysähtyä. Sehän osaa kontaktit kentällä vaikka väärinpäin, joten nyt on aika sitten kisoissakin. Ehkä ensi kerralla pitää poistua radalta, että se ei saa sitä nautintoa jatkaa suoritusta. Voisi olla vielä parempi juttu.

Mutta nyt sitten nollaa vailla kuninkuusluokasta. Aikasta siistiä!