Hui, miten paljon äksöniä on viime aikoina riittänyt. Ei tosin läheskään kaikki agilityyn liittyvää, mutta paljon siihenkin. Pää alkaa oleen aika pyörällä innostuksesta, kun kaikenlaista kivaa tapahtuu!
Eläinkoulutuskeskuksen kurssi alkaa lähestymään loppuaan. Siellä pyydettiin kirjoittamaan omia havaintojaan siitä mitä on oppinut kyseisen kurssin aikana. Tässä oma tuotokseni:
"Isoimpana oivalluksena minulla oli vahvisteparit. En ollut aikaisemmin ajatellut asiaa tuolta kannalta. Sehän onkin erittäin loogista, että jokin toinen asia poissulkee toisen ja myös, että ympäristö tarjoaa vahvisteita, jotka saattavat olla voimakkaampia kuin ihmisen tarjoamat.
Teoreettiset käsitteet olivat käytännössä kaikki uusia. Klassisesta ehdollistumisesta olin aikaisemmin lukenut naksutinkoulutuksen yhteydessä, se oli oikeastaan ainut tuttu asia. Operantin ja klassisen ehdollistumisen ero tuli alkuvaiheessa selväksi ja onkin ollut mielenkiintoista nähdä koiransa uusin silmin.
Yksi iso oivallus myös oli se, että oikeasti näen koirani KOIRANA. Eläimenä, jolla on vaistot, vietit ja oma tapansa oppia. En ole mielestäni aikaisemminkaan ihan hirveästi inhimillistänyt, mutta nyt aivooni toivottavasti jäi pysyvä muistijälki siitä, että eläin oppii tietyllä tavalla, joskus hieman monimutkaisestikin. Johdonmukaisuus nousi siis arvoon arvaamattomaan.
Teorian käytäntöön viemistä tulee tapahtumaan jatkossa paljon. Aloitan vetämään koko talven kestävää agilitykurssia, johon tulee ns potentiaalisia harrastajia, jotka ovat valmiit tekemään paljonkin töitä edistymisensä eteen. Aloitamme syyskuussa ja olen pyytämässä heitä miettimään etukäteen mm. vahvisteita. Heidän tulee osata nimetä kolme erittäin hyvää vahvistetta koirallensa Tulen toivottavasti näkemään heidän koiransa hieman laajemmin silmin ja toivottavasti ymmärtämään koirien käytöstä hieman paremmin. Opiskelu jatkuu tässä rinnalla koko ajan!
Aion lukea paljon koirien koulutuksesta ja varmasti kouluttaessani törmään ongelmiin, joihin en osaa itse vastata. Tämän takia oikeastaan haluankin kouluttaa, että opin itse lisää. Halu on myös syventää kovasti oppimaani, mm. ketjutus alkoi kiinnostamaan. Outo kiinnostus myös tokoa kohtaan heräsi :o Pelottavaa :D
Mielestäni mikään aihealue ei jäänyt varsinaisesti epäselväksi. Joihinkin ehdin perehtyä vähemmän kuin mitä olisin toivonut. Sairastumiset, lapsen syntymäpäiväjärjestelyt veivät yllättävän paljon aikaa.
Aion siis osallistua muillekin verkkokursseille lähitulevaisuudessa"
Ihanasti kouluttajamme oli vastannut, että oli saanut kylmiä väreitä kirjoituksestani, toivottavasti positiivisessa mielessä :D Lisäksi hän pahoitteli aiheutettuja sivuvaikutuksia viitaten toko -kiinnostukseen.
Voisin ihan oikeasti tehdä kaiket päivät vaan näitä koirajuttuja. Ei voi olla enää kovin paljon mielenkiintoisempia hommia. Koko ajan päässä vaan pyörii ideoita, ajatuksia ja haluan oppia lisää.
Eilen oli ihan huipputreenit Jennin kanssa. Satoi vettä kaatamalla, koira oli autossa hyvän lenkin jälkeen ja me käppäiltiin varmaan yli puoli tuntia märällä nurmikolla kengät litisten. Minä mietin ja mietin, Jenni kyseenalaisti ja pisti mut töihin. Minä oivalsin ja aloin taas ymmärtämään ihan pikkuriikkisen enemmän agilitya ja sitä miten koira sitä näkee. Loffo ei päässyt radalle ollenkaan, mutta uskon kyllä, että niin iso osa työstä tehdään ohjaajan pääkopassa. Koiran koulutusta tietenkään poissulkematta, mutta turha sitä koiraa on sinne radalle ottaa hinkkaamaan, jos ei edes tiedä miten pitää ohjata. Se ei ole koekaniini, sille pitää kaikki olla johdonmukaista. Nih. Olen niin kiitollinen kaikesta tästä mitä saan oppia ja mitä mulle opetetaan. Tää vaan on huippua touhua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti