Viikonloppu vietettiin Eyewitness -leirillä Somerolla lambien keskellä. Etukäteen hieman jännitti, kun Woollandian sivuilla painotettiin koirien tottelevaisuutta, ja meillähän ei aina mene kuin Strömsössä nää jutut.
Perjantaina kurvattiin Sarin kanssa paikalle juuri oikeaan aikaan ja Loffo (ja minä) saatiin ensikosketus lampaisiin. Koira pitkään liinaan ja eikun karsinaan. En nyt oikein jaksa muistaa mitä silloin tarkalleen tapahtui. Molemmat taidettiin olla aika pihalla. Kaiken kaikkiaan viikonlopun aikana käytiin lampailla 7 kertaa, jätin pari viimeistä kertaa käyttämättä, kun en enää jaksanut.
Viikonloppu opetti mulle paljon Loffosta. Se taitaa sitten ihan oikeesti olla koira, joka ei ole kovin ohjaajanöyrä, ainakaan mua kohtaan. Se ei paljoa hetkahtanut, kun Woollandian isäntä kävi sitä komentamassa. Hyökki vaan aurauskeppiä kohden. Kovaksi nimittelivät. Woollandian emäntää kuunteli kyllä.
Oli hienoa nähdä bortsuja omassa elementissään, ja nyt en puhu Loffosta, vaan niistä, jotka oikeesti jotain osasikin. Loffo aluksi hieman pelkäsi lampaita, räykytti niille ja oli hyvin kuuliainen mun komennoille. Viikonlopun aikana rohkeus kasvoi ja vähäinen kunnioitus mua kohtaan alkoi häipyä. Sunnuntaina meidät laitettiin tosi pieneen pyöröaitaukseen, jossa yritin juoksuttaa Loffoa ympäri häkkiä. Lampaat ja minä oltiin keskellä. Tästäkään ei oikein meinannut mitään tulla, jätkä vaan huusi ja yritti syödä aurauskeppiä, jonka tarkoituksena oli paineistaa koiraa.
Jäi aika ristiriitainen olo ja nyt on olo kuin jyrän alle jäänyt, joten kirjoittelen ehkä myöhemmin lisää ajatuksia. Paljon on sulateltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti