Treenaamassa

Eilen pääsin treenaamaan pitkästä aikaa, siis kahden viikon tauon jälkeen. Olipa mukavaa. Ennen treenejä käytiin Loffon kanssa Jennin luona lenkillä ja Jenni ystävällisesti näytti vähän treenivinkkejä. Jennin ja Looxin menoa katsellessa tuli mieleeni, että näinköhän me ikinä ollaan noin taitavia. Niin paljon opittavaa!!

Suuntasimme treenihallille ja siellä pääsin testaamaan käytännössä Loffon kanssa miten homma toimii. Päähän ei ollut jäänyt valitettavasti muuta kuin jenkkikäännös, joten sitä sitten tekemään! Loffo mielestäni hoksasi idean suht nopeasti ja kääntyili ihan siivekettä nuollen.

Otin myös siivekkeen kiertoja, puomin ja aan kontakteja, sekä putkea. Putken ulostulosta yritin eri suuntaan kääntymisiä lelun avulla. Koitin myös leikkausta putken edessä, mutta Loffo ei vielä lukitse putkea niin hyvin, että olisi sen kestänyt. Kääntyi siis takaisin.

Loffo joutui olemaan jonkin aikaa kiinni, kun autoin Tanjaa Lindan kanssa. Jätkä vinkui ja pomppi. Ei hyvä. Ei hyvä ollenkaan. Ensi kerralla pitää ottaa häkki sisälle, että saa olla siellä. En todellakaan halua siitä mitään huutajaa...

Huutamista harjoiteltiin myös putkesta ulos tultaessa. Loffohan ei normaalisti hauku juuri ollenkaan, mutta jätkän syöksyessä putkesta pihalle, kuului kaksi kertaa wuh wuh! Kierroksilla siis käydään jo nyt...

Ja siitä tulikin mieleeni, että itseeni saan olla erityisen tyytyväinen! Hypin ja pompin Loffon seistessä kontaktilla, poika ei kestänyt vaan lähti luokseni. Palautin tylysti kommenteilla "hyhhyh" ja nostin takaisin. Seuraavalla kerralla vähensin hieman häiriötä, niin jaksoi olla tule -käskyyn asti. Mamman polvijuoksu oli vähän liikaa :D Olen nyt päättänyt, että teen hommat tarkasti ja eilen se ainakin onnistui.

Lisää potkua tuohon tarkkuuteen ja rauhallisuuten olen saanut Cesar Millanin videoista. Hän keskittyy enemmän koirapsykologiaan kuin kouluttamiseen. Oma energia on tärkeää ja sillä Cesar viestii koiralle paljon. Näyttää toimivan. Näen jo itseni sieluni silmin kävelemässä rinta rottingilla, pää pystyssä, syvään hengittäen, koira irti ja nätisti vierelläni tullen. Innoissaan, mutta hallittavissa. Siitä alkaa meidän räjähdysmäisen upea rata :D

Loffo the HassuNassu TVA ja kuiskailua

Loffo on vähän Hassu. Ja Nassu. Olin pari iltaa sitten viettämässä iltaa työasioiden parissa (syömässä ravintolassa ;)) ja mieheni oli lasten ja koiran kanssa kotona. Hän ei ole kovin montaa kertaa Loffoa ruokkinut tai muutakaan ja nyt pyysin häntä antamaan Loffolle ruoan. Eilen hän sitten kysyi "mikä se sana on, millä toi koira syö?" Loffo ei ollut meinannut mennä ruokakupille, kun ei ollut tullut oikeaa sanaa :D "tule" on taikasana, jolla saa mennä syömään. Lopulta Sami oli nostanut Loffon kupin viereen, niin ei ollut nälkäsilmä enää voinut vastustaa.

Hyvin siis mennyt oppi perille. Ei voi valittaa.

Lainasin kirjastosta koirakuiskaaja Cesar Millanin dvd:itä (http://www.cesarsway.com/). Ihan piristävää välillä nähdä ns. normaalia koirankouluttamista. Ihan semmosta järkevää ja ymmärrettävää. Ei mitään taidetta, eikä ihme hokkuspokkuksia, vaan pääasia siinä, että ymmärtää koiraa ja koirien käyttäytymistä. Monesti ihmisillä unohtuu koiran tarpeet; mietitään asioita omalta kannalta ja inhimillistetään liikaa. Koiralle kuitenkin tärkeintä on se, että se ymmärtää oman asemansa laumassa ja, että sitä kohtaan ollaan johdonmukaisia.

Itse syyllistyin aluksi ja varmaan jonkun verran vieläkin siihen, että hellittelen liikaa. Itse hellittely ei tietenkään ole pahaksi, mutta koiran pitäisi aina ansaita se. Meillä tämä alkoi näkymään siinä, että aloin olemaan Loffolle purulelu. Mulle sai tehdä mitä vaan. Nyt tilanne on huomattavasti parempi, kun olen hieman korottanut omaa statustani :) Lasten kanssa tämä on hieman haastavampaa, koska lapselle on vaikeampaa perustella näitä asioita ja sitten ne tekee kuitenkin mitä sattuu ;) Heini ja Olavi molemmat antavat Loffolle ruoan ja pyrin siihen, että heitä on uskottava yhtälailla. Heini tosin on nyt niin innostunut kouluttamisesta, että olisi koko ajan koissulle hokemassa "maahan, istu, maahan, istu". Ja Loffohan tottelee.

Ooops, tarttee vissiin tehdä töitäkin näiden pohdintojen sijaan.

Kuulumisia

En ole jaksanut kirjoitella, mutta otan nyt vahingon takaisin ruokatauon muodossa. Eilen ei päästy treenaamaan, kun olen ollut flunssassa. Viime viikolla käytiin kyllä ja silloin olin etukäteen miettinyt mitä tekisimme. Halusin painottaa paikalla oloa ja rauhallisuutta (itsessäni).

Olen jo nyt huomannut itsessäni piirteitä, joista haluan eroon agilitykisaamisessa. Hosuminen, vauhtiin mukaan meneminen, järjen kadottaminen...Esimerkki: jätän Loffon istumaan, kävelen eteenpäin, koira istuu nätisti paikoillaan, mutta minun päässäni alkaa pyöriä "pian se tulee, apua se tulee". Käyttäydyn ehkä hieman hermostuneesti. En malta treenata paikalla oloa, vaan haluan aina lähteä "radalle". En ehkä aina palauta, kun karkaa. En kylläkään muista onko Loffo karannut ja enkö ole palauttanut, mutta edellisten koirien kanssa oli kyseinen ongelma. Systemaattisuus osittain hukassa! Ainakin olen nyt tuon tiedostanut ja haluan lähteä sitä petraamaan.

Ihannesuoritukseni on semmoinen kylmän viileän rauhallinen, nopein jaloin kirmattu rata. Ei mitään hosumista, kimottamista, täpisemistä. Loffo menee jo nyt semmoista vauhtia mihin en ole tottunut ja kyse on muutamasta esteestä, joten pakko alkaa pääkoppaan lisäämään jääpaloja.

Viime viikolla harjoiteltiin pussia. Helena ystävällisesti avusti ja minä heiluin sukan kanssa pussin päässä kangasta nostaen. Otettiin ehkä neljä toistoa, en laskenut kangasta vielä yhtään. Ihan ok meni, muutaman kerran yritti tulla sivusta.

Kotona ollaan saatu arki järjestykseen, vaihteeksi. Välillä oli aika kammottavaa kaaosta, varsinkin kotiintulot ja ruokailut. Koira hyppi pöydälle ja alkoi näykkimään mua, kun kielsin sitä. Lapset kimotti ja hyppi ja huusi. Jne. Eräänä kauniina päivänä askartelin sitten räminäpurkin. Tyhjän oluttölkin, johon laitoin muutaman kolikon sisälle. Loffo -parka pahaa aavistamattomana hyppäsi pöydän reunalle ja silloin käsky: alas ja BANG! Tölkki lensi klinkkerilattiaan päästäen aika mageen äänen. Loffo varmaan luuli katon putoavan niskaan, mutta ei ole sen jälkeen hyppinyt pöydän reunalle!! Ehkä pari kertaa on yrittänyt, mutta on heti käskystä tullut nätisti alas ja mennyt kauemmaksi. Jeee!!

Oikeastaan mitään isompia ongelmia ei tällä hetkellä kotona sen kanssa ole. Korvat pitäisi liimata paremmin, kun toinen lurpsuttaa alaspäin. Saas nähdä saako siitä pystäriä "tekemälläkään". Yksinoloajan reviiriäkin on laajennettu reippaasti ja nykyään jätkä viettää koko työpäivän yksin. Parin viikon ajan on on näin tehty ja mitään pahoja ei ole tehty. Tosin jätkällä taitaa olla leluja eniten maailmassa (pois lukien meidän lapset :P), että puuhaa pitäisi riittää.

Kaiken kaikkiaan siis suht auvoista elämää pikkuvasikan kanssa <3

Ryhdistäytymisen paikka

Eilen treenien jälkeen alkoi potuttaa. Mulla on muutenkin ollut nyt suht heikkoa aikaa elämässä, joten kaikki ottaa vähän koville. No, koira oli ihana ja kaikki meni hienosti. Mutta potutti se, että en ollut taaskaan suunnitellut etukäteen harkkoja. EI NIISTÄ SILLOIN JÄÄ KÄTEEN MITÄÄN. Mä en tykkää yhtään mennä sinne vaan ja tehdä jotain. Nyt pakko ryhdistäytyä, jotta saan treeneistä myös itselleni irti jotain. Jonkun korvaan varmaan kuulostaa kamalalta, kun koira on vasta 4 kk...mutta ei voi mitään :D

Otin eilen pimeitä putkikulmia, eteen lähetyksiä, kiertoja ja kontakteilla seisomista. Kyllä tommonen bc tekee emännän aika ylpeäksi. On se vaan niin kivaa sen kanssa tehdä, kun se ei piittaa häiriöistä juuri mitään. Siinä seistiin kontaktilla ja napitettiin mammaa, vaikka noin kahden metrin päässä oli noin kymmenisen koiraa harjoittelemassa näyttelypöydällä oloa tms. Ja eilen se näytti ihan oikealta bortsulta, kun laitoin sen lähtöön, niin jätkä vetää silleen matalaksi ja katsoo vaan eteenpäin. Piäni.

Ihan hyvä mieli muuten jäi, Loffosta ja musta tulee kyllä aika makee pari :D Oma kehu haisee, mutta haiskoon. Päätetään näistä tunnelmista tänään tähän.

Veristä touhua

Eilen oli taas treeni-ilta. Jei! Itsellä oli monelta yöltä univelkaa, kun esikoinen on viettänyt yönsä yskien. Mutta kuten aina, agility piristää <3

Jo autossa huomasin pikku-ukkoni egon kasvaneen taas viikon aikana roimasti. Hallin pihaan saavuttuamme, jätkä syöksyi autosta pihalle kuin raketti. Nostin takaisin autoon odottamaan - ja siinä vähän aikaa täpistyään tajusi katsoa mua ja sai poistua autosta. Huh, oltiinpa sitä intoa heti täynnä! Häntä pystyssä ja rinta rottingilla kiskottiin halliin. Mr. Ego has arrived! Ei puhettakaan enää mistään arkailusta koirien haukkumista kohtaan. Selvästi jo tajuttiin, että tää on kiva paikka!

Hallissa oli tila vähän vähissä, useita treeniryhmiä pyöri yhtä aikaa. Löydettiin sitten keskeltä meille sopiva kolo, johon laitettiin putki. Harjoiteltiin putkesta ulostuloja, niin, että koira osaa kääntyä sinne päin missä ohjaaja on. Vasemmalle päin käännökset meni kuin nuollen, mutta oikealle käännyttäessä sinkosi vielä aika pitkälle eteenpäin. Loffo käy nyt kyllä aika kierroksilla putkea kohtaan, sinkoilee sinne mistä vaan...olenko luomassa hirviön?! :D Jopa niin kierroksilla, että kerran putkesta tultuaan kävi mun käteen kiinni lelun sijaan. Hienot haavat jäi muistoksi...

Otin myös aidan siivekkeiden kanssa pakkovalsseja; sekä putki + aita eteenlähetyksiä. Kutsuna ei putkea vielä hahmottanut vaan tuli suoraan luokse, mutta hienosti pysyi paikalla, kun kävelin putken päähän. Ajatuksena oli ottaa kiertona siiveke putken jälkeen, mutta oli vielä hieman liian vaativa harjoitus.

Kontakteilla seisoskeltiin, nyt haki itse puominkin kontaktipinnan, A toimi myös hyvin. Pois lähdön kanssa pitää olla tarkempi, osoittaa kyllä taipumuksia varaslähtöihin. Mutta voi että, kun toinen jaksaa keskittyä vaikka ympärillä häsätään ties mitä :D

Ensi kertaa varten haluaisin kovasti kerrata "pennusta mestariksi" dvd:n, siellä on vaikka mitä harjoiteltavaa, mutta kun ei muista kaikkea. Katsotaan löytyykö se aika jostain.

Tässä mielestäni tosi hellyttävä kuva parhaista kavereista:

Taitavia pentuja

Eilen mentiin taas Amstaffi Marilynin ja Helkan kanssa treenaamaan agilitya. Ajatuksena oli tällä kertaa vahvistaa putkea, harjoitella eteen menoa, sekä kontaktit. Lisäksi tuli otettua vähän muutakin. Vaarallisia nämä taitavat pennut, kun mammat ei millään meinaa malttaa lopettaa :)

Otettiin ekana putkea. Mentiin putkeen suorasta linjasta, sekä vähän vinoista kulmista. Loffo tarvitsee vielä vahvistusta putken suun hakemisessa, mutta Marilyn syöksyy putkeen jo ihan mistä vaan :D

Sitten harjoiteltiin eteen -menoa. Laitettiin kaksi aitaa, siis siivekkeet peräkkäin. Olin ottanut mukaan kannen, johon olen kotona opettanut Loffon juoksemaan ja lyömään tassulla. Kansi laitettiin ensimmäisten siivekkeiden taakse, pentu istumaan ja käsky "eteen". Niin vaan juostiin reippaasti ja läimäytettiin kantta. Naks ja sukan repiminen palkkana. Mentiin sitten vielä kaksi aitaa peräkkäin, kansi siis kahden aidan päässä. Sinne oli aika pitkä matka Loffon mielestä, mutta mentiin kuitenkin. Lähetin eteen ja sitten myös juoksin vieressä molemmilla puolilla.

Kontaktilla seisoskelu jäi vähän vähäiseksi, se on niin tylsää. Mun mielestä. Heh. Ehkä toi asenne kostautuu jossain vaiheessa ;)

En malttanut olla tekemättä valssiharjoitusta putki ja aita -yhdistelmällä. Palkkiokansi oli taas aidan takana odottamassa, hienosti meni. Ja sitten vielä testattiin tumma putki ja tosiiii pitkä putki puomin alla. Bueno.

Hoettiin Helkan kanssa toisillemme: nyt pitää lopettaa, ei malta, mutta nyt pitää lopettaa :D Meidän pennut oli niin ihanan keskittyneitä, aivan mahtava treenata niiden kanssa. Välillä tietenkin otettiin pystypainia, mutta sitten heti, kun oli bäktowöörk -aika, niin keskityttiin. Ei tollasia ookkaan :D <3

Päästiin asiaan

Eilen sain mieluisan viestin "haluaisko Loffo lähteä treenaamaan Marilynin kanssa agilitya?" AI ETTÄ HALUISKO :D No haluttiin ja kotijoukoillekin se kävi, joten illalla suuntamisemme kohti agilityhallia. Reppu oli pakattuna nameilla, krookulla, tennissukalla, naksulla ja vesipullolla. Eiköhän näillä päästä alkuun.

Hallille päästyämme Loffoa hieman jännitti, kun isot koirat haukkui. Tämä reaktio oli onneksi ihan ohimenevä ja pian pikkumies jo reippaasti tutustui mm. lk collie Ykään ja pieneen shelttiin, jota me ei vielä tunneta. Ja totta kai ovesta asteli myös ah-niin-ihana Marilyn, joka oli pukeutunut jumpperiin. Sori, en voinut vastustaa kiusausta ;) Tosin jumpperin päällä tällä sirolla amstaffineidolla oli tietty nahkatakki ja punainen blingbling -kaulapanta. Aika makee tytsy <3 Marilyn on noin 3 viikkoa Loffista vanhempi, joten yhteinen sävel löytyi aika nopeaan. Pennut kirmasivat pitkin treenikenttää innoissaan, tosin Marilyn ajoittain jyräsi meidän siroa bc-herraa, niin että taisi kirsun sieraimetkin olla hiekassa.

Sitten päästiin asiaan!! PUTKI kutsui. Loffo on kerran 8 -viikkosena mennyt putken, joten en olettanut sen sitä muistavan. Heitin Krookun putkeen ja sinne meni jätkä perässä. Otettiin pari toistoa molemmilta puolilta putki suorana ja suht pitkänä. No problem. Olen tehnyt kotona mattotelineellä jäätyneenä olevan maton kanssa "putkea". Siis se on jäätynyt mattotelineeseen ja roikkuu maahan asti, joten otetaan kaikki hyöty irti tästä laiskuuden huipentumasta ja käytetään sitä putkena :D

Aidan siivekkeen kierrot eri kulmista vuorossa seuraavana. Loffon ollessa vasemmalla puolella homma meni hienosti, mutta oikealta puolelta ryykäsi vasemmalle. On siis sivulle tulo -treenit tehnyt tehtävänsä. Täytyy alkaa vahvistamaan oikeaa puolta myös. Kiitos LHD (Jenni) neuvoista taas kerran :) Laitoin lelun aina siivekkeen taakse ja lähetin koiran hakemaan sitä. Toistoja muutama molemmalle puolelle.

Sitten jätkä vietiin seisomaan puomin kontaktille. Takapää heilui mihkä sattuu ja pienessä päässä pyöri "en tajua mitä sä haluut mun tekevän". Näytin sitten kädestä pitäen, että "tässä näin seistään ja kosketaan nenällä maahan, ihan niin kuin olet osannut jo kuukauden tehdä". Lamppu syttyi ja homma toimi. On nämä bc:t kyllä aika helppoja tai sit meillä on joku valiohuippuyksilö <3

Yksi pieni harjoitus lopuksi vielä, jossa mentiin putkesta ja juostiin siivekkeiden läpi hakemaan maalissa odottavaa sukkaa. Sukka veti enemmän kuin putki ja kerran poitsu karkasi hakemaan sukkaa, mutta annettakoon tämä anteeksi ;). Muutama toisto näitäkin.

Loffon kanssa taitaa olla se ongelma, että sen kanssa voisi treenata loputtomiin. Mitään väsymisen merkkejä ei ollut ja kotona jätkä jatkoi vielä luun syömistä, vaikka luulin sen olevan ihan dööd. Ennen treenejä oltiin kuitenkin oltu lasten kanssa pulkkamäessäkin noin tunnin...mikäköhän triathlonisti tästä tulee?!

Tarkoitus on jatkaa Helkan ja Marilynin kanssa treenejä epäsäännöllisen säännöllisesti. Pitää miettiä minkälaisia ohjauskuvioita voisi alkaa harjoittelemaan. Esteitä, kun ei vielä kovin montaa voi opettaa.