MM -09 karsintarata

Tuo on pätkä MM -09 yhdestä karsintahyppäristä ja tuota me treenattiin eilen. Aika huonolaatuisena sain tuon kuvan tänne, mutta ehkä siitä jotain näkee, jos oikein tiiraa.

Tutustuessa yritin pitää päässäni sen ydinajatuksen: mieti koiraa ja sen linjoja! Putken jälkeen ajattelin tehdä pakkovalssin, mutta jostain syystä muutinkin sen typeräksi vedoksi ja jokski muuksi. No ei toiminut. Ja ymmärrän kyllä nyt täysin miksi ei. Mullahan oli rintamasuunta koko ajan koiran ponnistuskohtaa kohden - dorka. Loffo tuli hienosti joka kerta juuri niin kuin pitikin :) Pakkovalssistakaan en ole varma onko se oikea juttu tuohon, mutta se toimi.

Hypyt pitää ohjata kunnolla yli, muuten tippuu rima. Tyhjään hyppääminen ja, jos jään taakse ovat haasteellisia - näitä täytyy treenata lisää. Mielestäni maltoin nyt käsien kanssa; ainakin yritin sen tiedostaa.

Rengas meni hienosti kovassa vauhdissa ja putken huutaessa edessä! On se vaan niin kuuliainen jätkä. Oikein semmonen lipilipi - kymppejä vaan koulussa tulee, kun vähän viitsii lukea. Aina ei ehkä viitsi.

Mitään maailmaa mullistavaa oivallusta ei eilen tullut; eiköhän niitä oo tälle viikolle / kuukaudelle tullut jo tarpeeksi :D. Kivalta tuntui mennä tuota pätkää ja mielestäni nyt huomioin koiraa koko ajan. Ei ollut päässä ihan niin kova kiire kuin joskus. Johtui ehkä osittain siitä, että rataprofiili oli sellainen, että ei siinä tullut itselle edes fyysisesti kiire missään kohtaa.

Tuota kiireen tuntua haluaisin pohtia joskus enemmänkin. Mistä se johtuu, että ihminen tuntee kiirettä? Joskushan toki on aidosti kiire, mutta aika paljon se on asioiden priorisoinnista ja kokonaisuuksien hahmottamisesta kiinni. Miten tuo sitten soveltuu agilityyn? Luulen, että kun pääsen syvemmälle tässä Loffo -ohjauksessa niin alan ymmärtämään tätäkin asiaa. Haluaisin mennä radalla rauhallisin mielin. Peace.

Estetreeniä

Eilen oli estetreenipäivä. Kävin hallilla ennen juoksutreenejä ottamassa rengasta, muuria, kontaktihäiriöitä, keppejä, pussia ja keinua.

RENGAS

Tein nyt niin, että seisoin vain paikallani ja sanoin "rengas". Hienosti haki ja innoissaan tietty. Otin putkesta ja lähetin - ok. Mun omaa juoksua ei ihan kestänyt ekalla kerralla, mutta seuraavalla kerralla jo ok. Tästä täytyy jatkaa. Lisätä vauhtia pikkuhiljaa.

MUURI

Otin ekaksi suoraan muurille lähestymisiä - ei tiputtanut. Sitten takaakierto - valssia. Olin varmaan edessä, kun muurin palat lensi. Huokaillen ne kuitenkin keräsin ja sitten uudestaan - palat pysyi. Otin myös jenkkiä - palat pysyi. Kyllä ne pysyy, kun minä maltan...

KEPIT

Laitoin nyt ekan kerran lelun keppien päähän noin 5 metrin päähän; siis kun mentiin ilman kaaria. En ole nyt kaaria käyttänyt enää hetkeen. Seisoin itse keppien alussa enkä liikkunut mihinkään. Meinasi karata lelulle pari keppiä liian aikaisin; sanoin vaan rauhallisesti, "heei". Tyyppi palaa takas ja pujotellaan sit alusta koko rivi ja loppuun asti. On se helppoo :D Heti tietty vaikuttaa pujotteluun se, että juoksenko vieressä vai seisonko vaan. Mutta en anna sen nyt häiritä, vaan haluan itsenäisiä suorituksia. Sivuetäisyyttä kesti hyvin.

KEINU

Uujee - se osaa tän. Ainakin yksittäisenä esteenä. Nyt lisään sitten siihen vauhtia seuraavaksi.


KONTAKTIHÄIRIÖT

Puomia ja aata. Puomille lähettelin ja seisoin itse lähdössä. Tähänkin hain sitä itsenäisyyttä. Osasi hakea kohdan, kun vaan muistan käskyttää "touch". En tajua mistä tuli esim Lempäälässä, joku ihme "alas" käsky. Oon varmaan tätä joskus käyttänyt ja se kumpuaa jostain selkärangasta. Funtsasin tätä sitten ja ensiksi meinasin, että vaihdan käskyn, mutta mitä järkee. Koira osaa touchilla oikean paikan, niin enköhän mä nyt voisi muistaa käyttää sitä käskyä.

Aalla myös itsenäisyyttä. Siinä vähän kuikuili, että mihin jäin, mutta meni omalle paikalle. Lelu oli molemmilla esteillä noin 3 metrin päässä. Aalla kyllä hidastaa alastulolla, ainakin kun mennään tälleen ilman rataa. Tähän ehkä jotain remmivahvistusta voisi yrittää. Tosin kun A on radalla ei se mun mielestä mitenkään häiritsevästi himmaa. En tiedä.

Pääasia kuitenkin, että paikka tiedossa ja kesti kaikenlaista hetkuilua ja hiipimistä :)

PUSSI

Tätä en montaa kertaa ottanut, kun oli aika tiivis ohjelma. Pussistahan se tykkää hurjasti, mutta yritin sitä pään asentoa oikeaksi lelupalkan ollessa näkyvillä. Kait sekin sieltä joskus tulee.

YHTEENVETO

Täytyy olla tyytyväinen edistymiseen tällä saralla. Tänään on vielä ratatreeniä ja sitten lauantaina menen koittamaan epiksiin. Aikamoinen treeniviikko!

Agilityterapiaa

Totta tosiaan. Olin eilen terapiassa, Jenni oli terapeuttina. Rauhoituin, keskityin -ainakin yritin. Kuuntelin ja yritin ymmärtää. Itseäni ja koiraa. Aika hieno laji ja hienoa, kun on ihminen, joka osaa havainnollistaa asiat ja jaksaa jauhaa samaa lausetta noin 100 kertaa yhteen menoon.

Oli kyllä hyvin, hyvin erityyppiset treenit kuin missä viime aikoina ollaan paahdettu. Näistä, kun saa semmoisen sopivan yhdistelmän, niin alkaa löytymään se mun näköinen agility.

Jennillä oli Pietarsaaren koulutusradastaan pätkä. Ekat 4 estettä tuotti jo huimasti päänvaivaa, kun piti mennä kolmoshypylle vastaanottamaan koiraa ja jarruttamaan sitä, jotta saisi suoran linjan neloshypylle. En sitten millään osannut tuota jarrutusta, enkä myöskään kääntyä oikeaan suuntaan. Olen joskus naureskellut (hyi mua), kun jotkut ei saa valssia kääntymään oikeaan suuntaan (mikä siinä nyt on niin vaikeaa..;)), niin nyt olin itse ihan samanlainen. Ellen jopa pahempi! Lopulta hermostuin hieman itseeni ja päätin tehdä sen oikein. Ja sitten se menikin. Mun on vaikea hahmottaa noita tilanteita, missä mennään noin lähelle estettä ja ollaan mun mielestä koiran edessä. Vaikkakin todellisuudessa ei olla, mutta en ihan 100% tuota vielä tajua.

Lähdössä oli pieniä hankaluuksia. Saatiin peli vihellettyä poikki, kun katkaisen Loffon kooman kääntämällä esim sen pois esteiltä. Jenni sanoikin hyvin, että me ei olla lähdössä yhdessä radalle. Mä oon menossa tekemään jotain urheilusuoritusta ja koira on muuten vaan lähdössä hillumaan. Niin totta!! Siis mä tietenkin kuvittelen ja haluan, että me suoritetaan yhdessä, mutta ei me sitten varmaan niin tehdä. Äsken vielä juteltiin Jennin kanssa tästä ja tajusin kuinka tämä kommentti kosketti mua. Mulle Loffo on niin tärkeä ja haluan todellakin, että teen rataa sen kanssa yhdessä. Sehän on mun vauva ja niin rakas! Ei sille saa mitään pahaa tapahtua! Sen pitää aina saada parasta ohjausta, että se tietää mihin pitää mennä ja, että sen liikeradat tulee mahdollisimman vähän kuormittaviksi. Siihen pyrin! Ihana, vaikkakin kipeä oivallus, kun tajusin, että näin en ole tehnyt sitten kuitenkaan.

Nyt jäin niin jumiin tuohon ajatukseen, että en saa oikein purettua loppuharkkoja. Pakkovalsseja ja päällejuoksua, mutta ei niissä sitten varmaan mitään ihmeellistä ollut. Näihin tunnelmiin.

Pää jäässä ja jalat tulta!

Mulla on uusi motto; sopii mulle kuin nenä päähän. Pää jäässä ja jalat tulta! Siinä on tavoitetta kerrakseen. Mulla, kun pakkaa molemmat oleen tulta; joko fyysisesti tai henkisesti.

Oltiin viikonloppuna Jari Harjun koulutuksessa Lempäälässä. Hyvää kokemusta Loffolle ja mulle; vieraat esteet ja ympäristö. Loffoa ei paljo ressannu, mua ehkä ihan pikkasen.

Ensiksi jokainen suoritti vuorollaan 21 esteen rataa. Jari sanoi, että ei päästä meitä pois ennen kuin on tyytyväinen. Ja näinhän siinä kävi, että me vietettiin siellä aika kauan...Oli jo kielen päällä sanoa, että nyt mä en pysty enää vastaanottamaan mitään. Hyvää treeniä tuokin omalle päälle, kun pitää vielä jaksaa vaikka ei enää jaksaisikaan.

Oivalluksia koulutuksesta:
- ÄLÄ HUIDO (oliskohan noin 2 milj. kerta, kun siitä sanotaan)
- RAUHOITU (jäitä hattuun!)
- JUOKSE LINJOJA, ÄLÄ ESTEITÄ KOHTI (aivan ku olisin tänki kuullu joskus...)
- OHJAA LINJOJA, ÄLÄ ESTEITÄ (öööö, nevö hööd)

Rengas opetettiin Loffolle uusiksi. Ei se sitä oikeesti vielä osannutkaan, niin vähän on otettu. Seistiin vaan renkaan vieressä ja käskytin "rengas". Sai itse yrittää oivaltaa. Muutaman kerran meni sivusta, mutta sitten taisi herneet nupissa kohdata toisensa ja poitsu hyppi renkaan läpi. Muutama näitä ja sitten vähän vauhtia. Uujee, sehän melki niinku tajus :D Tätä lisää!

Kepit meni ku vanhalla konkarilla. Mun historiaan verrattuna sika-avokulmasta sisään. Ikuna ei oo mikään mun aikaisempi ohjattava osannut tolleen. Tässäkin mun piti vaan malttaa antaa sen aloittaa rauhassa ja sitten saatoin singota mihin halusinkin. Ei jättänyt kesken, mutta kakkosväli oli herkässä, jos ryysäsin. Ihan ymmärrettävää.

Rimoja lenteli, mutta niille löytyi aina syy. Heti, kun pidin kädet alhaalla ja rauhoitin ohjausta, enkä yliohjannut kaarteita, niin ne pysyi ylhäällä. Ja ne oli koko ajan 55cm. Loffo hyppää niin pienet kaarteet, että mun ei juurikaan niitä tarvi fiilailla (tällä hetkellä), jos sillä on pienikään haju mihin suuntaan ollaan jatkamassa.

Kovasti ukkeli on mun kädessä kiinni, mutta tämähän ei ole mikään uusi juttu. Hyvin liikkuu, kun pääsen eteen ja ohjaan selkeästi. Peruskauraa.

Tokalla radalla mentiin noin 14 esteen pätkää. Siinä ei ollut alkua eikä loppua. Jatkettiin niin kauan, että silmissä sumeni. Ihan melki oikeesti. En oo kyllä varmaan ikinä ollut noin hengästynyt agilityradan jälkeen. Kontaktit vaatii tehostamista, onneksi se ongelma on jo treenisuunnitelmassa. Aalla toimii hyvin, kun pääsen itse pysähtymään viereen, puomilla en ehtinyt millään alastulolle ja siellä pomppas pois! Ei siis osaa sitä kuitenkaan kunnolla vielä vauhdissa. Eli lisää tätäkin treeniä --> on jo tämän viikon treeniohjelmassa :)

Tänään pääsen harkkaamaan Jennin kanssa ja sitten vielä vetämään treenit. Oikein tehoilta tiedossa :)

Haukottelua ja treenisuunnitelman toteuttamista

Vähänkö oon ylpeä, kun tänään taistelin itseni reiluksi puoleksi tunniksi hallille ennen hieronta-aikaa. Olin merkannut puhelimen kalenteriin, että tänään on harkat ja niinhän ne oli! Ohjelmassa suunnitelman mukaan oli rengas, keinu, muuri, hyppyhäiriöt ja pussitekniikka. Lisäksi tuli hieman lähtöharjoittelua.

RENGAS(kettinki, keltainen rengas) :
- matalalla menee hyvin
- korkealla menee alta, jos lelu odottamassa
- korkealla menee hyvin, jos seison lelun kanssa niin, että näkee sen renkaan läpi.
- laitoin rimoja alaosaan - ei toiminut, meni silti alta
- jatkan oikean suorituksen vahvistamista, pitäisikö kuitenkin pitää rengas vielä matalalla?
- ei vielä radalla!

KEINU

Otin isoa keinua maxipöydällä. Maxipöytä ylösmenon alla ja Loffo pöydälle. Pari kertaa kertaa vein remmissä - ei ongelmaa. Otin pöydän pois ja HALLELUJA, SE MENI KEINUN. Lelu oli noin 10 m päässä alastulosta, nami alhaalla.

- ei välitä namista tälläkään kontaktilla
- tietää paikan
- ei arastellut, mutta ei mikään hurja vauhti
- en pidä nyt kiirettä vauhdin kanssa, vaan haetaan varmuutta

MUURI

Otin yksittäisenä hyppynä muuria palikoilla. Suoria lähestymisiä sekä takaakiertoja.
- suorat toimi hyvin - ei pudottanut. Lelu oli muurin takana.
- takaakierrot pudotti aluksi. Huokailin hieman ja nostelin palikoita. Seuraavalla kerralla ei enää pudottanut.
- tuntuu olevan vähän huolimaton, ehkä tuo huokailu auttaa
- megapalkka aina onnistumisesta! Taisi Sulva kaikua, kun hilluttiin ku viimestä päivää :)
- muuria otettiin myös hypyiltä ja putkesta - hyvin meni

HYPPYHÄIRIÖITÄ

- tässä olisi selkeesti pitänyt miettiä paremmin miten treenaa.
- rimat oli 60 cm
- kolmen hypyn suoraa
- huokailu pudottamisesta
- megapalkka onnistumisesta
- kohtuu hyvin pysyi, en soosannut ohjaamisellani, otin eteenmenoja
- seuraavalla kerralla pitää lisätä ohjausjuttuja, koska nyt ei juurikaan tullut häiriöitä

PUSSI

- Seppo sanoi viikonloppuna, että Loffo tulee hieman huonolla tekniikalla pussista ulos, kun tulee pää ylhäällä.
- lelu pussin suulle
- pussin suu auki ja koira putkeen
- pitää saada paljon toistoja, jotta liikerata jäisi lihasmuistiin
- nyt mun mielestä pää oli alhaalla, kun näki lelun ja syöksyi sinne täysiä

LÄHTÖHARJOITUKSET

- näitä tulee väkisinkin treenattua joka kerta, kun pakkohan sitä on jättää istumaan
Jenni ehdotti kerran, että voisin koittaa Loffon noustessa alkaa huokailemaan ja haukottelemaan ja olemaan oikein tylsistyneen näköinen. Tein nyt näin. Jätkä seisoi hetken aikaa hoomoilasena, että mitähän toi akka nyt meinaa - kamala väsy sillä...sitten se meni takas istumaan!!! Härregyyd. Kauheet bileet taas! Vapautin heti, kun laittoi kankun maahan.

Meillä ei toimi tuo auktoriteetti ja hermoilujuttu ollenkaan. Ehkä tää ois se oikea tie! Ainakin nyt tuntui, että jätkällä kaksi hernettä pyöri ympyrää, kun yritti miettiä mitä mä haluan. Piäni.

SEURAAVAT TREENIT on lauantaina Lempäälässä. Kivaa :)

Ajatuksia viikonlopun koulutuksesta

Nyt kun lihakset huutaa hoosiannaa viikonlopun kurssin jäljiltä ja pää on täynnä ajatuksia, niin täytyy käyttää energia hyödyksi ja tehdä se mun kuukausikaudet haikailemani treenisuunnitelma. Viime kuukausi on mennyt aika plörinäksi sairastelujen takia, mutta nyt ollaan kunnossa.

Mulla on tuolla blogin luonnoksissa teksti, jossa julistan meneväni kisaamaan Kokkolaan huhtikuun puolessa välissä. Näillä näkymin en mene vielä sinne, haluan saada tietyt jutut kuntoon ennen kisaamisen aloittamista. Ei meillä ole kiire mihinkään!

Lyhyesti summattuna Seppo Savikon ja Jerry Stenbergin kurssilta jäi käteen seuraavaa:
- opettele hidastamaan; ota välillä pieniä askeleita ja välillä pitkiä. Ajoita liikkumisesi oikein - aina ei tarvi mennä täysiä.
- älä huido käsillä!
- juokse päkiöillä
- opeta Loffolle rengas, muuri, keinu, okseri; sekä lisää häiriönsietokykyä kontakteilla.
- harjoittele paikalla pysymistä (ei nimittäin pysynyt). Seppo suositteli katsomaan Susan Garretin Crate Games dvd:n. Täytyy perehtyä.

Lauantain jälkeen olin aika siipi maassa. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut, että jostain kumman syystä luulen aina osaavani hyvin, mutta sitten treeneissä putoan kovaa ja korkealta. Näin kävi taas. Realismi on mulle vieras käsite. Rimat putoili ja muutenkin räpelsin pahasti. Juoksusta sentään sain positiivista palautetta.

Sunnuntaina sitten rimoja edelleen tuli, mutta osasin hakea ne positiiviset asiat ja tajusin vihdoin ja viimein sen, kuinka vähän olen loppujen lopuksi Loffon kanssa SYSTEMAATTISESTI treenannut. Loffo on hieno koira ja mä tiedän, että saan siitä vaikka mitä, kun vaan haluan perehtyä tähän vaikeaan lajiin. Seppokin sanoi (yritti varmaan lohduttaa), että mulla on kaikki fyysiset edellytykset onnistua, mun pitää nyt vaan tehdä töitä ja opiskella. Ja senhän mä osaan :) Ja onneksi mulla on ympärillä ihania ystäviä, jotka on mua huisin paljon taitavampia ja ne auttaa meitä. Eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu - agility on huippua!

Tammikuun yhteenvetoa

7 kertaa juoksua, 9 kertaa agilitya ja kerran gymillä. Siinä tammikuun tilastollinen saldo. Onkohan jossain kehitytty...eilisen perusteella ei, mutta ehkä ihan pikkaisen kuitenkin, mutta kuinka voi olla niin vaikeaa muistaa asioita, muistaa pitää kädet alhaalla, muistaa puhua yhtäaikaa, kun liikkuu, muistaa vedättää koiraa kontakteilla, muistaa olla palkkaamatta kädestä, muistaa olla rento lähdössä, muistaa olla rintamasuunta ponnistuskohtaa kohden. Siinä muutama noin mainitakseni.

Juoksu on meidän juttu, se me molemmat osataan! Loffo osaa aksaakin, mutta mulla on vielä pitkä tie. Oikein nolottaa kaikki haaveet ja unelmat mitä olen kuvitellut meidän tekevän. Ja olen vielä sanonut ne ääneenkin. Tyhmä. Miten olen voinut kuvitella osaavani ohjata bortsua. En tiedä. Se näyttää niin helpolta, kun vuosikausia bortsuja ohjanneet menevät radalla. Mutta nyt olen vihdoin ja viimein pudonnut maan pinnalle, mutta yritän olla vajoamatta maan alle.

Jospa listaisin positiviisia asioita mitä ollaan tammikuussa saavutettu. Pitkä tauko. Hmh. Öööööö. No, ainakin Loffo on oppinut tekemään töitä huolimatta siitä missä palkka on. Voin ohjata sen vaikka miten ja se syöksyy lelulle vasta, kun se on sen nenän edessä tai tulee lupa. Se on hieno edistysaskel. Muuta ei just tule mieleen :p

Petyin ja turhauduin eilen niin kovaa treeneissä, kun jätkä ei pysynyt lähdössä. Ei sitten millään. Aina hiippaili ja luimisteli. Lopulta Johanna meni seisomaan viereen ja murisi sille. Se toimi. Mutta ei mulla aina oo Johannaa murisemassa. Mä en tiedä mitä mä ton asian kanssa teen, siitä alkaa taas tuleen semmonen mörkö. Olin jo pääsemässä siitä yli, kun oli useita onnistumisia takana. Mutta se on nyt takas taas. Eilen turhauduin niin kovaa, että jouduin lähtemään ennen radalle lähtöä pois, ulos rauhoittumaan. Alkoi jo savu nouseen pahasti korvista. Jälkeenpäin, kun mietin, niin mä useimmiten uskon meihin radalle mennessä. En eilenkään tehnyt siinä poikkeusta; oletin, että me suoriudutaan hienosti. Oliko se sitten ylimielisyyttä, joka sitten purkautui turhautumisena - en tiedä. Pettymys kuitenkin siihen, että ollaan vielä tällä tasolla. Onhan koira jo 1v 3kk (ironiaa) ;).

No, jatketaan harjoituksia kuitenkin. En aio ihan canicrossiin 100% siirtyä - vielä. Ensi viikolla jos sääherrat sallivat on vuorossa Turun reissu; Jaakko Suoknuutin oppiin. Viime lauantaina Anders veti meille treenit; oli oikein mielenkiintoista. Että kyllä mä yritän oppia :)