Pää jäässä ja jalat tulta!

Mulla on uusi motto; sopii mulle kuin nenä päähän. Pää jäässä ja jalat tulta! Siinä on tavoitetta kerrakseen. Mulla, kun pakkaa molemmat oleen tulta; joko fyysisesti tai henkisesti.

Oltiin viikonloppuna Jari Harjun koulutuksessa Lempäälässä. Hyvää kokemusta Loffolle ja mulle; vieraat esteet ja ympäristö. Loffoa ei paljo ressannu, mua ehkä ihan pikkasen.

Ensiksi jokainen suoritti vuorollaan 21 esteen rataa. Jari sanoi, että ei päästä meitä pois ennen kuin on tyytyväinen. Ja näinhän siinä kävi, että me vietettiin siellä aika kauan...Oli jo kielen päällä sanoa, että nyt mä en pysty enää vastaanottamaan mitään. Hyvää treeniä tuokin omalle päälle, kun pitää vielä jaksaa vaikka ei enää jaksaisikaan.

Oivalluksia koulutuksesta:
- ÄLÄ HUIDO (oliskohan noin 2 milj. kerta, kun siitä sanotaan)
- RAUHOITU (jäitä hattuun!)
- JUOKSE LINJOJA, ÄLÄ ESTEITÄ KOHTI (aivan ku olisin tänki kuullu joskus...)
- OHJAA LINJOJA, ÄLÄ ESTEITÄ (öööö, nevö hööd)

Rengas opetettiin Loffolle uusiksi. Ei se sitä oikeesti vielä osannutkaan, niin vähän on otettu. Seistiin vaan renkaan vieressä ja käskytin "rengas". Sai itse yrittää oivaltaa. Muutaman kerran meni sivusta, mutta sitten taisi herneet nupissa kohdata toisensa ja poitsu hyppi renkaan läpi. Muutama näitä ja sitten vähän vauhtia. Uujee, sehän melki niinku tajus :D Tätä lisää!

Kepit meni ku vanhalla konkarilla. Mun historiaan verrattuna sika-avokulmasta sisään. Ikuna ei oo mikään mun aikaisempi ohjattava osannut tolleen. Tässäkin mun piti vaan malttaa antaa sen aloittaa rauhassa ja sitten saatoin singota mihin halusinkin. Ei jättänyt kesken, mutta kakkosväli oli herkässä, jos ryysäsin. Ihan ymmärrettävää.

Rimoja lenteli, mutta niille löytyi aina syy. Heti, kun pidin kädet alhaalla ja rauhoitin ohjausta, enkä yliohjannut kaarteita, niin ne pysyi ylhäällä. Ja ne oli koko ajan 55cm. Loffo hyppää niin pienet kaarteet, että mun ei juurikaan niitä tarvi fiilailla (tällä hetkellä), jos sillä on pienikään haju mihin suuntaan ollaan jatkamassa.

Kovasti ukkeli on mun kädessä kiinni, mutta tämähän ei ole mikään uusi juttu. Hyvin liikkuu, kun pääsen eteen ja ohjaan selkeästi. Peruskauraa.

Tokalla radalla mentiin noin 14 esteen pätkää. Siinä ei ollut alkua eikä loppua. Jatkettiin niin kauan, että silmissä sumeni. Ihan melki oikeesti. En oo kyllä varmaan ikinä ollut noin hengästynyt agilityradan jälkeen. Kontaktit vaatii tehostamista, onneksi se ongelma on jo treenisuunnitelmassa. Aalla toimii hyvin, kun pääsen itse pysähtymään viereen, puomilla en ehtinyt millään alastulolle ja siellä pomppas pois! Ei siis osaa sitä kuitenkaan kunnolla vielä vauhdissa. Eli lisää tätäkin treeniä --> on jo tämän viikon treeniohjelmassa :)

Tänään pääsen harkkaamaan Jennin kanssa ja sitten vielä vetämään treenit. Oikein tehoilta tiedossa :)