Nyt kun lihakset huutaa hoosiannaa viikonlopun kurssin jäljiltä ja pää on täynnä ajatuksia, niin täytyy käyttää energia hyödyksi ja tehdä se mun kuukausikaudet haikailemani treenisuunnitelma. Viime kuukausi on mennyt aika plörinäksi sairastelujen takia, mutta nyt ollaan kunnossa.
Mulla on tuolla blogin luonnoksissa teksti, jossa julistan meneväni kisaamaan Kokkolaan huhtikuun puolessa välissä. Näillä näkymin en mene vielä sinne, haluan saada tietyt jutut kuntoon ennen kisaamisen aloittamista. Ei meillä ole kiire mihinkään!
Lyhyesti summattuna Seppo Savikon ja Jerry Stenbergin kurssilta jäi käteen seuraavaa:
- opettele hidastamaan; ota välillä pieniä askeleita ja välillä pitkiä. Ajoita liikkumisesi oikein - aina ei tarvi mennä täysiä.
- älä huido käsillä!
- juokse päkiöillä
- opeta Loffolle rengas, muuri, keinu, okseri; sekä lisää häiriönsietokykyä kontakteilla.
- harjoittele paikalla pysymistä (ei nimittäin pysynyt). Seppo suositteli katsomaan Susan Garretin Crate Games dvd:n. Täytyy perehtyä.
Lauantain jälkeen olin aika siipi maassa. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut, että jostain kumman syystä luulen aina osaavani hyvin, mutta sitten treeneissä putoan kovaa ja korkealta. Näin kävi taas. Realismi on mulle vieras käsite. Rimat putoili ja muutenkin räpelsin pahasti. Juoksusta sentään sain positiivista palautetta.
Sunnuntaina sitten rimoja edelleen tuli, mutta osasin hakea ne positiiviset asiat ja tajusin vihdoin ja viimein sen, kuinka vähän olen loppujen lopuksi Loffon kanssa SYSTEMAATTISESTI treenannut. Loffo on hieno koira ja mä tiedän, että saan siitä vaikka mitä, kun vaan haluan perehtyä tähän vaikeaan lajiin. Seppokin sanoi (yritti varmaan lohduttaa), että mulla on kaikki fyysiset edellytykset onnistua, mun pitää nyt vaan tehdä töitä ja opiskella. Ja senhän mä osaan :) Ja onneksi mulla on ympärillä ihania ystäviä, jotka on mua huisin paljon taitavampia ja ne auttaa meitä. Eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu - agility on huippua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti