Tänään suuntasin jo aamusta kohti agilityhallia. Mitäpä siitä muuta lauantai -aamuna yhdeksän aikaan tekisi. Aamulla ennen lähtöä hieman vilkuilin "pennusta mestariksi" dvd:tä, jotta saisin jotain ideoita harjoituksiin. Päätin sitten treenata irtoamista. No, alla olevasta näkee, että tein sitten pikkasen muutakin.
Laitoin aidan ja pitkän putken suoraan linjaan. Lelu putken päähän. Itse seisoin aidan takana, ja lähetin Loffon eteen. Meni kyllä aidan, mutta putken kiersi suoraan lelulle. Otin sitten pelkkää putkea lähetyksenä - toimi, kun ei kiertämäänkään päässyt. Sitten uudestaan aidan takaa ja irtosi hyvin. Käy vaan niin kuumana leluun, että etsii sitä milloin mistäkin, jos sitä ei ole heti näkyvillä.
Otin myös pimeitä putkikulmia ja kaukaa lähetyksiä. Ei irtoa vielä putkeen kovin hyvin ja mun oikealta puolelta putkeen meno on hankalaa. Jää vain pyörimään putken suulle. Jos heitän lelun putkeen, käy hakemassa sen ja tulee takaisin. Ei muuta kuin reeniä, reeniä vissiin.
Pussi mentiin jo kuin vanha tekijä. Lelu ei ollut enää pussin sisällä, vaan ulkopuolella ja kangas alhaalla. Ei ongelmaa.
Sitten otin vähän aitavirityksiä. Kahdella suoralla eteenlähetyksiä; ok, jos lelu on edessä. Sitten leikkauksia. Yritin ensiksi kolmella esteellä, niin että kolmas oli vinosti vasemmalla ja sieltä leikattiin oikealle. Kiersi joka kerta toisen esteen. Liikaa ahnehtimista taas mulla. Kahdella esteellä toimi ihan hyvin.
Ja kontakteillakin vielä seisoskeltiin, myös keinulla. Ja erilaisia putkia koitettiin..
Tuli sit treenattua...ei ehkä kannata mua päästää yksin treenaamaan. Loffolla alkoi jo silmät seisomaan päässä loppuajasta - raukka. Ja huomasi selkeesti kuinka kierroksetkin väheni. Ei näin Marjo.
Kävin sitten viemässä rääkätyn Loffendaalin kotiin. Noh, ei se nyt enää kauhean väsyneeltä vaikuttanut, joten ehkä saan synninpäästön. Sitten hain Heinin mukaan anoppilasta ja lähdimme kohti heppatallia. Olin varannut molemmille puolen tunnin alkeistunnin. Onneksi Heinin kummitäti Maria lähti mukaan; hänelle oli tarvetta...Heini ei suostunut menemään ponin selkään. Suostuminen ei niinkään liittynyt eläimeen, vaan siihen että paikalla oli vieraita ihmisiä. Heiniä jännitti niin kovaa, että muut katsovat ja hän ei osaa. Maria otti Heinin ja minä sitten ponkaisin Drilla -ponin selkään. Jopa kehuivat telinevoimistelijaksi, kun niin näppärästi ponnistin ;)
Siinä sitten istuttiin ponin selässä ja sekin tuntui kyllä ihan tarpeeksi korkealta. Oli ensimmäinen kerta, kun koitin ratsastamista. Ryhmässä oli kaksi muutakin samanhenkistä, iältään tosin "hieman" nuorempia. Toinen tyttö noin 4-vee ja toinen jotain 6 :D Kierreltiin ja kaarreltiin maneesissa ja ohjaaja kertoi, että kantapäitä piti laittaa alemmaksi ja, että "Marjo istuu nyt hienosti". Hän kysyi haluanko koittaa ravia "totta kai". Sitten ravattiin ja noin parin metrin jälkeen olin ihan varma, että putoan! Huudahdin taluttajalle "pysäytä tää". Seuraavalla kierroksella halusin kuitenkin koittaa uudestaan ja nyt osasin sitten jo varautua siihen pomppivaan menoon. Ravattiin sitten useampaan otteeseen ja ihan kivalta se tuntui.
Drillan pysäyttämistäkin harjoittelin. Piti nojautua taaksepäin ja vetää ohjaimista. Tosin Drilla taisi kyllä tietää mitä missäkin kohtaa pitää tehdä. Aika hauskaa oli, kun poni näki uran, jolla ravataan, niin se alkoi jo heiluttamaan päätään "jee, mennään jo". Jälkeenpäin kuulin kyseisen ponin olevan ihan "estehullu". Kummityttöni on ratsastanut sillä ja hän kertoi, että muiden mennessä esteitä, Drilla pitää kääntää seinään päin, koska se muuten syöksyy väkisin radalle. Heh, sain siis agilityhullun ponin :D
Tulen todennäköisesti ottamaan pari yksityistuntia, jos Heinikin uskaltautuisi selkään. Toiveena olisi saada tästä yhteinen harrastus.
Tein myös uuden voiton pääni sisäisessä taistelussa. Olin voittanut luottamuksen Donoon takaisin. Ainakin sillä tasolla, että en pelkää sen olevan tappajakoira. Dono sai siis tavata Loffon. Jäällä. Ensimmäiset 10 minuuttia Dono kulki häntä pystyssä ja murisi, Loffo mielisteli minkä ehti. Sen jälkeen mielistely oli tehnyt tehtävänsä ja pojat leikkivät :) Ihana Loffo, kun se tykkää ihan kaikista.
lauantai 13. maaliskuuta 2010
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Leikkauksia
Tällä treenikerralla olin päättänyt harjoitella leikkauksia. Laitoin kaksi aitaa suoraan linjaan ja lelun toisen aidan siivekkeen taakse. Sitten lähetin Loffon eteen, leikkasin esteiden välissä ja Loffo kääntyi sinne missä lelu oli. Tein vasemmalle kääntymisen ekana, toimi hienosti. Sitten, kun vaihdoin lelun oikealle puolelle, niin jätkä kääntyi tietenkin vasemmalle, kun aina ennenkin on niin tehty. Seuraavalla kerralla hoksasi missä lelu on.
Mikä fiilis tosta harjoituksesta sitten jäi? Lähinnä se, että koira kulkee lujaa ja ei vielä ymmärrä katsoa mua, kun ohjaan. En osannut myöskään ajoittaa leikkausta tarpeeksi myöhäiseen, olisin halunnut selkeämmin "runnoa" Loffon päälle leikkauksessa, mutta se aina livahti jotenkin mun edestä niin nopsaan...täytyy ensi kerralla kiinnittää tuohon huomiota. Uskon, että se sitten alkaa hahmottamaan, että mun juoksemisilla on jokin merkitys.
Otin leikkauksia myös putkeen mennessä. Kaksi aitaa ja u-putki niiden perässä. Leikkaus ennen putken suuta. Vasemmalla puolella meni aivan hienosti, oikealla puolella olikin sitten ongelmaa. Ei irronnut millään putkeen. Tanja keksi, että laitetaan lelu putkeen ja sitten sitä vetämällä saatiin koira irtoamaan putkeen. Leikkausta en oikein onnistunut tällä puolella tekemään. Olisiko se jo nyt ehdollistunut tuohon toko -puoleen enemmän?! Siis vasemmalle. Vaikka en oo muuta ottanut kuin sivulletuloa vasemmalla puolella. Tähänkin siis huomiota!!
Lisäksi seistiin kontakteilla, puomilla ja aalla. A -esteellä tosin oli ihan omatoiminen suoritus, kun hetkeksi keskityin johonkin muuhun, niin johan pikkumiäs on nokkimassa aalla <3 Voi pieni toista.
Pussia harjoiteltiin myös. Lelu kankaan alle, Tanja veti lelua ja kangasta ei tarvinnut enää nostaa. Aivan kierroksilla syöksyi pussiin lelunsa perään.
Mitäköhän muuta...fiilis oli ihan mahtava treenien jälkeen. Jälleen kerran. En voi oikein kuvailla sitä iloa mikä syntyy, kun koira on noin täysillä mukana. Olisin voinut treenata koko yön :D
Loppuun vielä liikuttava näky minkä kohtasin yhtenä iltana keittiössämme. Loffo makaa kyljellä lattialla, Heini istuu vieressä laulaen hempeällä äänellä "minä lakastan sinua, minä lakastan sinua". Samalla silittäen koiraa hellästi. Aika suloista ja tekee äidin erittäin iloiseksi siitä, että koira ilahduttaa myös muita perheenjäseniä. Myös puolisoani, joka sanoi "onhan se ihan kiva, kun se on niin hiljainen ja rauhallinen sisällä" Se on jo paljon se!!
Mikä fiilis tosta harjoituksesta sitten jäi? Lähinnä se, että koira kulkee lujaa ja ei vielä ymmärrä katsoa mua, kun ohjaan. En osannut myöskään ajoittaa leikkausta tarpeeksi myöhäiseen, olisin halunnut selkeämmin "runnoa" Loffon päälle leikkauksessa, mutta se aina livahti jotenkin mun edestä niin nopsaan...täytyy ensi kerralla kiinnittää tuohon huomiota. Uskon, että se sitten alkaa hahmottamaan, että mun juoksemisilla on jokin merkitys.
Otin leikkauksia myös putkeen mennessä. Kaksi aitaa ja u-putki niiden perässä. Leikkaus ennen putken suuta. Vasemmalla puolella meni aivan hienosti, oikealla puolella olikin sitten ongelmaa. Ei irronnut millään putkeen. Tanja keksi, että laitetaan lelu putkeen ja sitten sitä vetämällä saatiin koira irtoamaan putkeen. Leikkausta en oikein onnistunut tällä puolella tekemään. Olisiko se jo nyt ehdollistunut tuohon toko -puoleen enemmän?! Siis vasemmalle. Vaikka en oo muuta ottanut kuin sivulletuloa vasemmalla puolella. Tähänkin siis huomiota!!
Lisäksi seistiin kontakteilla, puomilla ja aalla. A -esteellä tosin oli ihan omatoiminen suoritus, kun hetkeksi keskityin johonkin muuhun, niin johan pikkumiäs on nokkimassa aalla <3 Voi pieni toista.
Pussia harjoiteltiin myös. Lelu kankaan alle, Tanja veti lelua ja kangasta ei tarvinnut enää nostaa. Aivan kierroksilla syöksyi pussiin lelunsa perään.
Mitäköhän muuta...fiilis oli ihan mahtava treenien jälkeen. Jälleen kerran. En voi oikein kuvailla sitä iloa mikä syntyy, kun koira on noin täysillä mukana. Olisin voinut treenata koko yön :D
Loppuun vielä liikuttava näky minkä kohtasin yhtenä iltana keittiössämme. Loffo makaa kyljellä lattialla, Heini istuu vieressä laulaen hempeällä äänellä "minä lakastan sinua, minä lakastan sinua". Samalla silittäen koiraa hellästi. Aika suloista ja tekee äidin erittäin iloiseksi siitä, että koira ilahduttaa myös muita perheenjäseniä. Myös puolisoani, joka sanoi "onhan se ihan kiva, kun se on niin hiljainen ja rauhallinen sisällä" Se on jo paljon se!!
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Treenaamassa
Eilen pääsin treenaamaan pitkästä aikaa, siis kahden viikon tauon jälkeen. Olipa mukavaa. Ennen treenejä käytiin Loffon kanssa Jennin luona lenkillä ja Jenni ystävällisesti näytti vähän treenivinkkejä. Jennin ja Looxin menoa katsellessa tuli mieleeni, että näinköhän me ikinä ollaan noin taitavia. Niin paljon opittavaa!!
Suuntasimme treenihallille ja siellä pääsin testaamaan käytännössä Loffon kanssa miten homma toimii. Päähän ei ollut jäänyt valitettavasti muuta kuin jenkkikäännös, joten sitä sitten tekemään! Loffo mielestäni hoksasi idean suht nopeasti ja kääntyili ihan siivekettä nuollen.
Otin myös siivekkeen kiertoja, puomin ja aan kontakteja, sekä putkea. Putken ulostulosta yritin eri suuntaan kääntymisiä lelun avulla. Koitin myös leikkausta putken edessä, mutta Loffo ei vielä lukitse putkea niin hyvin, että olisi sen kestänyt. Kääntyi siis takaisin.
Loffo joutui olemaan jonkin aikaa kiinni, kun autoin Tanjaa Lindan kanssa. Jätkä vinkui ja pomppi. Ei hyvä. Ei hyvä ollenkaan. Ensi kerralla pitää ottaa häkki sisälle, että saa olla siellä. En todellakaan halua siitä mitään huutajaa...
Huutamista harjoiteltiin myös putkesta ulos tultaessa. Loffohan ei normaalisti hauku juuri ollenkaan, mutta jätkän syöksyessä putkesta pihalle, kuului kaksi kertaa wuh wuh! Kierroksilla siis käydään jo nyt...
Ja siitä tulikin mieleeni, että itseeni saan olla erityisen tyytyväinen! Hypin ja pompin Loffon seistessä kontaktilla, poika ei kestänyt vaan lähti luokseni. Palautin tylysti kommenteilla "hyhhyh" ja nostin takaisin. Seuraavalla kerralla vähensin hieman häiriötä, niin jaksoi olla tule -käskyyn asti. Mamman polvijuoksu oli vähän liikaa :D Olen nyt päättänyt, että teen hommat tarkasti ja eilen se ainakin onnistui.
Lisää potkua tuohon tarkkuuteen ja rauhallisuuten olen saanut Cesar Millanin videoista. Hän keskittyy enemmän koirapsykologiaan kuin kouluttamiseen. Oma energia on tärkeää ja sillä Cesar viestii koiralle paljon. Näyttää toimivan. Näen jo itseni sieluni silmin kävelemässä rinta rottingilla, pää pystyssä, syvään hengittäen, koira irti ja nätisti vierelläni tullen. Innoissaan, mutta hallittavissa. Siitä alkaa meidän räjähdysmäisen upea rata :D
Suuntasimme treenihallille ja siellä pääsin testaamaan käytännössä Loffon kanssa miten homma toimii. Päähän ei ollut jäänyt valitettavasti muuta kuin jenkkikäännös, joten sitä sitten tekemään! Loffo mielestäni hoksasi idean suht nopeasti ja kääntyili ihan siivekettä nuollen.
Otin myös siivekkeen kiertoja, puomin ja aan kontakteja, sekä putkea. Putken ulostulosta yritin eri suuntaan kääntymisiä lelun avulla. Koitin myös leikkausta putken edessä, mutta Loffo ei vielä lukitse putkea niin hyvin, että olisi sen kestänyt. Kääntyi siis takaisin.
Loffo joutui olemaan jonkin aikaa kiinni, kun autoin Tanjaa Lindan kanssa. Jätkä vinkui ja pomppi. Ei hyvä. Ei hyvä ollenkaan. Ensi kerralla pitää ottaa häkki sisälle, että saa olla siellä. En todellakaan halua siitä mitään huutajaa...
Huutamista harjoiteltiin myös putkesta ulos tultaessa. Loffohan ei normaalisti hauku juuri ollenkaan, mutta jätkän syöksyessä putkesta pihalle, kuului kaksi kertaa wuh wuh! Kierroksilla siis käydään jo nyt...
Ja siitä tulikin mieleeni, että itseeni saan olla erityisen tyytyväinen! Hypin ja pompin Loffon seistessä kontaktilla, poika ei kestänyt vaan lähti luokseni. Palautin tylysti kommenteilla "hyhhyh" ja nostin takaisin. Seuraavalla kerralla vähensin hieman häiriötä, niin jaksoi olla tule -käskyyn asti. Mamman polvijuoksu oli vähän liikaa :D Olen nyt päättänyt, että teen hommat tarkasti ja eilen se ainakin onnistui.
Lisää potkua tuohon tarkkuuteen ja rauhallisuuten olen saanut Cesar Millanin videoista. Hän keskittyy enemmän koirapsykologiaan kuin kouluttamiseen. Oma energia on tärkeää ja sillä Cesar viestii koiralle paljon. Näyttää toimivan. Näen jo itseni sieluni silmin kävelemässä rinta rottingilla, pää pystyssä, syvään hengittäen, koira irti ja nätisti vierelläni tullen. Innoissaan, mutta hallittavissa. Siitä alkaa meidän räjähdysmäisen upea rata :D
torstai 25. helmikuuta 2010
Loffo the HassuNassu TVA ja kuiskailua
Loffo on vähän Hassu. Ja Nassu. Olin pari iltaa sitten viettämässä iltaa työasioiden parissa (syömässä ravintolassa ;)) ja mieheni oli lasten ja koiran kanssa kotona. Hän ei ole kovin montaa kertaa Loffoa ruokkinut tai muutakaan ja nyt pyysin häntä antamaan Loffolle ruoan. Eilen hän sitten kysyi "mikä se sana on, millä toi koira syö?" Loffo ei ollut meinannut mennä ruokakupille, kun ei ollut tullut oikeaa sanaa :D "tule" on taikasana, jolla saa mennä syömään. Lopulta Sami oli nostanut Loffon kupin viereen, niin ei ollut nälkäsilmä enää voinut vastustaa.
Hyvin siis mennyt oppi perille. Ei voi valittaa.
Lainasin kirjastosta koirakuiskaaja Cesar Millanin dvd:itä (http://www.cesarsway.com/). Ihan piristävää välillä nähdä ns. normaalia koirankouluttamista. Ihan semmosta järkevää ja ymmärrettävää. Ei mitään taidetta, eikä ihme hokkuspokkuksia, vaan pääasia siinä, että ymmärtää koiraa ja koirien käyttäytymistä. Monesti ihmisillä unohtuu koiran tarpeet; mietitään asioita omalta kannalta ja inhimillistetään liikaa. Koiralle kuitenkin tärkeintä on se, että se ymmärtää oman asemansa laumassa ja, että sitä kohtaan ollaan johdonmukaisia.
Itse syyllistyin aluksi ja varmaan jonkun verran vieläkin siihen, että hellittelen liikaa. Itse hellittely ei tietenkään ole pahaksi, mutta koiran pitäisi aina ansaita se. Meillä tämä alkoi näkymään siinä, että aloin olemaan Loffolle purulelu. Mulle sai tehdä mitä vaan. Nyt tilanne on huomattavasti parempi, kun olen hieman korottanut omaa statustani :) Lasten kanssa tämä on hieman haastavampaa, koska lapselle on vaikeampaa perustella näitä asioita ja sitten ne tekee kuitenkin mitä sattuu ;) Heini ja Olavi molemmat antavat Loffolle ruoan ja pyrin siihen, että heitä on uskottava yhtälailla. Heini tosin on nyt niin innostunut kouluttamisesta, että olisi koko ajan koissulle hokemassa "maahan, istu, maahan, istu". Ja Loffohan tottelee.
Ooops, tarttee vissiin tehdä töitäkin näiden pohdintojen sijaan.
Hyvin siis mennyt oppi perille. Ei voi valittaa.
Lainasin kirjastosta koirakuiskaaja Cesar Millanin dvd:itä (http://www.cesarsway.com/). Ihan piristävää välillä nähdä ns. normaalia koirankouluttamista. Ihan semmosta järkevää ja ymmärrettävää. Ei mitään taidetta, eikä ihme hokkuspokkuksia, vaan pääasia siinä, että ymmärtää koiraa ja koirien käyttäytymistä. Monesti ihmisillä unohtuu koiran tarpeet; mietitään asioita omalta kannalta ja inhimillistetään liikaa. Koiralle kuitenkin tärkeintä on se, että se ymmärtää oman asemansa laumassa ja, että sitä kohtaan ollaan johdonmukaisia.
Itse syyllistyin aluksi ja varmaan jonkun verran vieläkin siihen, että hellittelen liikaa. Itse hellittely ei tietenkään ole pahaksi, mutta koiran pitäisi aina ansaita se. Meillä tämä alkoi näkymään siinä, että aloin olemaan Loffolle purulelu. Mulle sai tehdä mitä vaan. Nyt tilanne on huomattavasti parempi, kun olen hieman korottanut omaa statustani :) Lasten kanssa tämä on hieman haastavampaa, koska lapselle on vaikeampaa perustella näitä asioita ja sitten ne tekee kuitenkin mitä sattuu ;) Heini ja Olavi molemmat antavat Loffolle ruoan ja pyrin siihen, että heitä on uskottava yhtälailla. Heini tosin on nyt niin innostunut kouluttamisesta, että olisi koko ajan koissulle hokemassa "maahan, istu, maahan, istu". Ja Loffohan tottelee.
Ooops, tarttee vissiin tehdä töitäkin näiden pohdintojen sijaan.
tiistai 16. helmikuuta 2010
Kuulumisia
En ole jaksanut kirjoitella, mutta otan nyt vahingon takaisin ruokatauon muodossa. Eilen ei päästy treenaamaan, kun olen ollut flunssassa. Viime viikolla käytiin kyllä ja silloin olin etukäteen miettinyt mitä tekisimme. Halusin painottaa paikalla oloa ja rauhallisuutta (itsessäni).
Olen jo nyt huomannut itsessäni piirteitä, joista haluan eroon agilitykisaamisessa. Hosuminen, vauhtiin mukaan meneminen, järjen kadottaminen...Esimerkki: jätän Loffon istumaan, kävelen eteenpäin, koira istuu nätisti paikoillaan, mutta minun päässäni alkaa pyöriä "pian se tulee, apua se tulee". Käyttäydyn ehkä hieman hermostuneesti. En malta treenata paikalla oloa, vaan haluan aina lähteä "radalle". En ehkä aina palauta, kun karkaa. En kylläkään muista onko Loffo karannut ja enkö ole palauttanut, mutta edellisten koirien kanssa oli kyseinen ongelma. Systemaattisuus osittain hukassa! Ainakin olen nyt tuon tiedostanut ja haluan lähteä sitä petraamaan.
Ihannesuoritukseni on semmoinen kylmän viileän rauhallinen, nopein jaloin kirmattu rata. Ei mitään hosumista, kimottamista, täpisemistä. Loffo menee jo nyt semmoista vauhtia mihin en ole tottunut ja kyse on muutamasta esteestä, joten pakko alkaa pääkoppaan lisäämään jääpaloja.
Viime viikolla harjoiteltiin pussia. Helena ystävällisesti avusti ja minä heiluin sukan kanssa pussin päässä kangasta nostaen. Otettiin ehkä neljä toistoa, en laskenut kangasta vielä yhtään. Ihan ok meni, muutaman kerran yritti tulla sivusta.
Kotona ollaan saatu arki järjestykseen, vaihteeksi. Välillä oli aika kammottavaa kaaosta, varsinkin kotiintulot ja ruokailut. Koira hyppi pöydälle ja alkoi näykkimään mua, kun kielsin sitä. Lapset kimotti ja hyppi ja huusi. Jne. Eräänä kauniina päivänä askartelin sitten räminäpurkin. Tyhjän oluttölkin, johon laitoin muutaman kolikon sisälle. Loffo -parka pahaa aavistamattomana hyppäsi pöydän reunalle ja silloin käsky: alas ja BANG! Tölkki lensi klinkkerilattiaan päästäen aika mageen äänen. Loffo varmaan luuli katon putoavan niskaan, mutta ei ole sen jälkeen hyppinyt pöydän reunalle!! Ehkä pari kertaa on yrittänyt, mutta on heti käskystä tullut nätisti alas ja mennyt kauemmaksi. Jeee!!
Oikeastaan mitään isompia ongelmia ei tällä hetkellä kotona sen kanssa ole. Korvat pitäisi liimata paremmin, kun toinen lurpsuttaa alaspäin. Saas nähdä saako siitä pystäriä "tekemälläkään". Yksinoloajan reviiriäkin on laajennettu reippaasti ja nykyään jätkä viettää koko työpäivän yksin. Parin viikon ajan on on näin tehty ja mitään pahoja ei ole tehty. Tosin jätkällä taitaa olla leluja eniten maailmassa (pois lukien meidän lapset :P), että puuhaa pitäisi riittää.
Kaiken kaikkiaan siis suht auvoista elämää pikkuvasikan kanssa <3
Olen jo nyt huomannut itsessäni piirteitä, joista haluan eroon agilitykisaamisessa. Hosuminen, vauhtiin mukaan meneminen, järjen kadottaminen...Esimerkki: jätän Loffon istumaan, kävelen eteenpäin, koira istuu nätisti paikoillaan, mutta minun päässäni alkaa pyöriä "pian se tulee, apua se tulee". Käyttäydyn ehkä hieman hermostuneesti. En malta treenata paikalla oloa, vaan haluan aina lähteä "radalle". En ehkä aina palauta, kun karkaa. En kylläkään muista onko Loffo karannut ja enkö ole palauttanut, mutta edellisten koirien kanssa oli kyseinen ongelma. Systemaattisuus osittain hukassa! Ainakin olen nyt tuon tiedostanut ja haluan lähteä sitä petraamaan.
Ihannesuoritukseni on semmoinen kylmän viileän rauhallinen, nopein jaloin kirmattu rata. Ei mitään hosumista, kimottamista, täpisemistä. Loffo menee jo nyt semmoista vauhtia mihin en ole tottunut ja kyse on muutamasta esteestä, joten pakko alkaa pääkoppaan lisäämään jääpaloja.
Viime viikolla harjoiteltiin pussia. Helena ystävällisesti avusti ja minä heiluin sukan kanssa pussin päässä kangasta nostaen. Otettiin ehkä neljä toistoa, en laskenut kangasta vielä yhtään. Ihan ok meni, muutaman kerran yritti tulla sivusta.
Kotona ollaan saatu arki järjestykseen, vaihteeksi. Välillä oli aika kammottavaa kaaosta, varsinkin kotiintulot ja ruokailut. Koira hyppi pöydälle ja alkoi näykkimään mua, kun kielsin sitä. Lapset kimotti ja hyppi ja huusi. Jne. Eräänä kauniina päivänä askartelin sitten räminäpurkin. Tyhjän oluttölkin, johon laitoin muutaman kolikon sisälle. Loffo -parka pahaa aavistamattomana hyppäsi pöydän reunalle ja silloin käsky: alas ja BANG! Tölkki lensi klinkkerilattiaan päästäen aika mageen äänen. Loffo varmaan luuli katon putoavan niskaan, mutta ei ole sen jälkeen hyppinyt pöydän reunalle!! Ehkä pari kertaa on yrittänyt, mutta on heti käskystä tullut nätisti alas ja mennyt kauemmaksi. Jeee!!
Oikeastaan mitään isompia ongelmia ei tällä hetkellä kotona sen kanssa ole. Korvat pitäisi liimata paremmin, kun toinen lurpsuttaa alaspäin. Saas nähdä saako siitä pystäriä "tekemälläkään". Yksinoloajan reviiriäkin on laajennettu reippaasti ja nykyään jätkä viettää koko työpäivän yksin. Parin viikon ajan on on näin tehty ja mitään pahoja ei ole tehty. Tosin jätkällä taitaa olla leluja eniten maailmassa (pois lukien meidän lapset :P), että puuhaa pitäisi riittää.
Kaiken kaikkiaan siis suht auvoista elämää pikkuvasikan kanssa <3
tiistai 2. helmikuuta 2010
Ryhdistäytymisen paikka
Eilen treenien jälkeen alkoi potuttaa. Mulla on muutenkin ollut nyt suht heikkoa aikaa elämässä, joten kaikki ottaa vähän koville. No, koira oli ihana ja kaikki meni hienosti. Mutta potutti se, että en ollut taaskaan suunnitellut etukäteen harkkoja. EI NIISTÄ SILLOIN JÄÄ KÄTEEN MITÄÄN. Mä en tykkää yhtään mennä sinne vaan ja tehdä jotain. Nyt pakko ryhdistäytyä, jotta saan treeneistä myös itselleni irti jotain. Jonkun korvaan varmaan kuulostaa kamalalta, kun koira on vasta 4 kk...mutta ei voi mitään :D
Otin eilen pimeitä putkikulmia, eteen lähetyksiä, kiertoja ja kontakteilla seisomista. Kyllä tommonen bc tekee emännän aika ylpeäksi. On se vaan niin kivaa sen kanssa tehdä, kun se ei piittaa häiriöistä juuri mitään. Siinä seistiin kontaktilla ja napitettiin mammaa, vaikka noin kahden metrin päässä oli noin kymmenisen koiraa harjoittelemassa näyttelypöydällä oloa tms. Ja eilen se näytti ihan oikealta bortsulta, kun laitoin sen lähtöön, niin jätkä vetää silleen matalaksi ja katsoo vaan eteenpäin. Piäni.
Ihan hyvä mieli muuten jäi, Loffosta ja musta tulee kyllä aika makee pari :D Oma kehu haisee, mutta haiskoon. Päätetään näistä tunnelmista tänään tähän.
Otin eilen pimeitä putkikulmia, eteen lähetyksiä, kiertoja ja kontakteilla seisomista. Kyllä tommonen bc tekee emännän aika ylpeäksi. On se vaan niin kivaa sen kanssa tehdä, kun se ei piittaa häiriöistä juuri mitään. Siinä seistiin kontaktilla ja napitettiin mammaa, vaikka noin kahden metrin päässä oli noin kymmenisen koiraa harjoittelemassa näyttelypöydällä oloa tms. Ja eilen se näytti ihan oikealta bortsulta, kun laitoin sen lähtöön, niin jätkä vetää silleen matalaksi ja katsoo vaan eteenpäin. Piäni.
Ihan hyvä mieli muuten jäi, Loffosta ja musta tulee kyllä aika makee pari :D Oma kehu haisee, mutta haiskoon. Päätetään näistä tunnelmista tänään tähän.
tiistai 26. tammikuuta 2010
Veristä touhua
Eilen oli taas treeni-ilta. Jei! Itsellä oli monelta yöltä univelkaa, kun esikoinen on viettänyt yönsä yskien. Mutta kuten aina, agility piristää <3
Jo autossa huomasin pikku-ukkoni egon kasvaneen taas viikon aikana roimasti. Hallin pihaan saavuttuamme, jätkä syöksyi autosta pihalle kuin raketti. Nostin takaisin autoon odottamaan - ja siinä vähän aikaa täpistyään tajusi katsoa mua ja sai poistua autosta. Huh, oltiinpa sitä intoa heti täynnä! Häntä pystyssä ja rinta rottingilla kiskottiin halliin. Mr. Ego has arrived! Ei puhettakaan enää mistään arkailusta koirien haukkumista kohtaan. Selvästi jo tajuttiin, että tää on kiva paikka!
Hallissa oli tila vähän vähissä, useita treeniryhmiä pyöri yhtä aikaa. Löydettiin sitten keskeltä meille sopiva kolo, johon laitettiin putki. Harjoiteltiin putkesta ulostuloja, niin, että koira osaa kääntyä sinne päin missä ohjaaja on. Vasemmalle päin käännökset meni kuin nuollen, mutta oikealle käännyttäessä sinkosi vielä aika pitkälle eteenpäin. Loffo käy nyt kyllä aika kierroksilla putkea kohtaan, sinkoilee sinne mistä vaan...olenko luomassa hirviön?! :D Jopa niin kierroksilla, että kerran putkesta tultuaan kävi mun käteen kiinni lelun sijaan. Hienot haavat jäi muistoksi...
Otin myös aidan siivekkeiden kanssa pakkovalsseja; sekä putki + aita eteenlähetyksiä. Kutsuna ei putkea vielä hahmottanut vaan tuli suoraan luokse, mutta hienosti pysyi paikalla, kun kävelin putken päähän. Ajatuksena oli ottaa kiertona siiveke putken jälkeen, mutta oli vielä hieman liian vaativa harjoitus.
Kontakteilla seisoskeltiin, nyt haki itse puominkin kontaktipinnan, A toimi myös hyvin. Pois lähdön kanssa pitää olla tarkempi, osoittaa kyllä taipumuksia varaslähtöihin. Mutta voi että, kun toinen jaksaa keskittyä vaikka ympärillä häsätään ties mitä :D
Ensi kertaa varten haluaisin kovasti kerrata "pennusta mestariksi" dvd:n, siellä on vaikka mitä harjoiteltavaa, mutta kun ei muista kaikkea. Katsotaan löytyykö se aika jostain.
Tässä mielestäni tosi hellyttävä kuva parhaista kavereista:
Jo autossa huomasin pikku-ukkoni egon kasvaneen taas viikon aikana roimasti. Hallin pihaan saavuttuamme, jätkä syöksyi autosta pihalle kuin raketti. Nostin takaisin autoon odottamaan - ja siinä vähän aikaa täpistyään tajusi katsoa mua ja sai poistua autosta. Huh, oltiinpa sitä intoa heti täynnä! Häntä pystyssä ja rinta rottingilla kiskottiin halliin. Mr. Ego has arrived! Ei puhettakaan enää mistään arkailusta koirien haukkumista kohtaan. Selvästi jo tajuttiin, että tää on kiva paikka!
Hallissa oli tila vähän vähissä, useita treeniryhmiä pyöri yhtä aikaa. Löydettiin sitten keskeltä meille sopiva kolo, johon laitettiin putki. Harjoiteltiin putkesta ulostuloja, niin, että koira osaa kääntyä sinne päin missä ohjaaja on. Vasemmalle päin käännökset meni kuin nuollen, mutta oikealle käännyttäessä sinkosi vielä aika pitkälle eteenpäin. Loffo käy nyt kyllä aika kierroksilla putkea kohtaan, sinkoilee sinne mistä vaan...olenko luomassa hirviön?! :D Jopa niin kierroksilla, että kerran putkesta tultuaan kävi mun käteen kiinni lelun sijaan. Hienot haavat jäi muistoksi...
Otin myös aidan siivekkeiden kanssa pakkovalsseja; sekä putki + aita eteenlähetyksiä. Kutsuna ei putkea vielä hahmottanut vaan tuli suoraan luokse, mutta hienosti pysyi paikalla, kun kävelin putken päähän. Ajatuksena oli ottaa kiertona siiveke putken jälkeen, mutta oli vielä hieman liian vaativa harjoitus.
Kontakteilla seisoskeltiin, nyt haki itse puominkin kontaktipinnan, A toimi myös hyvin. Pois lähdön kanssa pitää olla tarkempi, osoittaa kyllä taipumuksia varaslähtöihin. Mutta voi että, kun toinen jaksaa keskittyä vaikka ympärillä häsätään ties mitä :D
Ensi kertaa varten haluaisin kovasti kerrata "pennusta mestariksi" dvd:n, siellä on vaikka mitä harjoiteltavaa, mutta kun ei muista kaikkea. Katsotaan löytyykö se aika jostain.
Tässä mielestäni tosi hellyttävä kuva parhaista kavereista:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)